Hei!
Myönnän, olen
nautiskelija. Tykkään kaikesta ihanasta, hyvästä ja elämyksellisestä. Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että nautin elämästäni tässä ja nyt. Tässä hetkessä. Katson toki tulevaisuuteen, mutten tee liian suuria suunnitelmia vaan annan aikaa myös sen hetkisille ajatuksilleni. 5- tai 10-vuotissuunnitelmat eivät ole minua varten. En kuitenkaan elä kohtalouskoisesti vaan teen tiestäni itseni näköisen omilla valinnoillani ja asenteellani.
Ajattelen, että elämä kannattaa elää tässä ja nyt eikä suunnitella tulevaa ajatuksella: "että sitten kun..." Se "sitten kun" ei välttämättä tule koskaan. Tästä syystä en säästä ja kasvata pankkitiliäni (pieni pahan päivän vara on viisautta toki), en jossittele vaan teen, menen, tulen, näen ja koen.
Tiedän, että elämäntyylini on liikaa joillekin. Muiden ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää ja ainahan niitä kateellisia on. Omaa elämäänsä täytyy kuitenkin elää juuri sillä tavalla kuin itse haluaa eikä muiden ehdoilla, toki läheiset, rakkaat, ystävät ja muut huomioiden.
Tänä viikonloppuna olen elänyt nautiskellen. Olen nauttinut rakkaan puolisoni seurasta, nauranut ja vähän itkenytkin. Kävimme
Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa 100 kesää 1000 yötä -revyyn. Se oli elämys, hienosti tehty juttu. Vaikka kyseessä oli revyy, hyvin viihdyttävä ja naurattava, se oli myös koskettava ja tunteikas (siellä ne kyyneleet). Iltasella nautimme mieheni kanssa Mustanmeren reissulta ostamaamme viiniä ja muutamia hyviä juustoja.
Elämästä saa nauttia! Jokainen nauttii omalla tavallaan ja päättää itse kumpi on tärkeämpää, muistot, elämykset, tunteet ja rakkaus vai auto, tabletti tai uusi kännykkä. Elämä on valintoja. Sallikaamme jokaiselle omat valintansa ja lopettakaa se karehtiminen.
