torstai 17. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 3: Ukraina: Jalta ja Sevastopol

Hei!

1.10.2013 Meripäivä

Tämän reissun ainut meripäivä on tänään. Nämä meripäivät ovat itse asiassa oikein mukavaa vaihtelua tiiviin ohjelman rinnalla. Kuulinpa jonkun toteavan, että nämä risteilyt ovat kuin työleiri :D Aamulla lähdetään liikkeelle klo 8.30 ja illasta tullaan takaisin!!

Tämän meripäivän ohjelman kuului sellaista mukavaa oleskelua. Mieheni kävi hieronnassa ja sillä aikaa minä surffailin netissä. Aamulla olimme Anteron jumpassa, voi kun niitä olisi joka aamu! Piristää kummasti!

Päivän mittaan kuuntelimme professori Laura Kolben luentoja. Luennot olivat hyvin mielenkiintoisia. Kolbe esitteli eurooppalaisen identiteetin kehittymistä osana merten historiaa. Meret ovat olleet kautta historian tärkeitä tiedon ja tavaran vientireittejä.

Tänään tuli hieman muutoksia risteilyohjelmaan. Emme pääsekään Sevastopolin satamaan ylihuomenna, joten olemme kaksi päivää Jaltan satamassa. Ohjelma muuttui meidän osalta sillä tavalla, että teemme Sevastopolin retken jo huomenna. Sinänsä mitään ihmeellistä tai oleellista ei jää näkemättä. Sevastopolissa ei ole oikeastaan muuta kuin Venäjän laivastotukikohta, jonka mieheni olisi kyllä halunnut nähdä. Näillä mennään.

Illalla kävimme syömässä A'la carte Aurorassa ja voi että oli jälleen hyvää ruokaa! Nam! Täällä laivalla kyllä tapaa tosi mielenkiintoisia ja hieman erikoisiakin persoonallisuuksia.

Viimeisenä illalla kävimme vielä saunomassa ja sielläpä saikin saunoa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä! Aika ihanaa :)

Huomenna Jaltalla.


2.10.2013 Ukraina, Jalta ja Bahtsisarai

Tulimme Ukrainan tasavaltaan, jossa asuu 45 miljoonaa ihmistä ja heistä suuri osa on ortodokseja. Alue, jolle tulimme on historiallisesti hyvin merkittävä Krimin niemimaa. Tämä on autonominen alue ja alueen pääkaupunki on Simferopol. Krimin niemimaata ovat asuttaneet myös tataarit. Tänä päivänä Krimin niemimaan asukkaista 12% on tataareja, vaikka Stalin heitä aikoinaan alueelta karkottikin.

Tänään emme jääneetkään Jaltalle vaan lähdimme Sevastopolin liepeille retkelle. Sevastopol on oma hallinnollinen yksikkönsä ja Venäjän laivaston tukikohta. Toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat koko kaupungin ja 1990-luvulle asti se oli suljettu kaupunki ulkomaalaisille. Tänään tutustuimme Sevastopolin nurkilla olevaan Kaanin palatsiin sekä Uspenskin luolaluostariin.

Lähdimme kohti Sevastopolia eväspussit mukanamme. Kun matkaohjelmaan tuli muutos, Kristina Cruisesin väki reagoi ja meille tarjottiin mahdollisuutta ostaa eväät tämän päiväiselle retkelle, sillä retkestä tuli pitempi kuin sen oli tarkoitus olla. Tämä on erittäin hyvää palvelua!

Matka retkikohteeseemme kesti parisen tuntia, mutta matka meni erittäin joutuisasti maisemia katsellen, vaikkakin sumua oli aika paljon. Antero-oppaan turinat pitivät kuitenkin mukavasti hereillä. Lähellä retkikohdetta oli mielenkiintoisia kalliokyliä eli kyliä, jotka on louhittu kallion sisään. Niitä on sillä alueella kuulemma 14. Tosi jännittäviä. Saavuimme Bahtsisarain kaupunkiin, jossa on Kaanin palatsi.

Kaanin palatsi on tataarien perintöä ja se on alunperin toiminut kaanin palatsina sekä kaanin neuvostojen salina. Orientin vaikutus näkyi hienoissa ikkunoissa ja muussa arkkitehtuurissa. Tosin tutustuimme ensin WC-tiloihin. Meille jaettiin pienet laput, jotka piti sitten antaa WC:n hoitajalle. Järjetön ja mielenkiintoinen, piirun verran hankala käytäntö.

Varsinaisen palatsin tiloissa tutustuimme ensin kaanin vastaanottohuoneeseen, jonne alamaiset ovat kuuleman mukaan ryömineet. Tilassa on kokoontunut myös neuvosto. Tila on joiltain osin aitoa vanhaa palatsia, mutta valitettavasti palatsia on myös entisöity, osittain mielestäni pilalle entisöity.

Huvimaja oli paikka, jossa kiersivät sohvat ympäri huonetta ja voin kuvitella, että siellä on ollut paksuja mattoja, tyynyjä ja muita ajalle tyypillisiä tekstiilejä. Ehkä ihmiset ovat syöneet hedelmiä ja juoneet teetä siellä.

Sisäpihalla oli kaunis suihkulähde, jossa suoritettiin rituaalinen puhdistautuminen ennen rukoushetkeä. Rukoushetki vietettiin sitten viereisessä rukoushuoneessa, jossa Mekan suunta on merkitty syvennyksellä, kuten tyypillistä on.

Sisäpihalla sijaitsee myös hyvin tunnettu Kyynelten lähde. Tuon lähteen on rakennuttanut rakkaansa menettänyt kaani. Kerron tämän tarinan lyhyesti, toivottavasti muistan sen oikein. Kaanin palatsin eräs kaani oli hyvin kovasydäminen mies. Hän oli julma ja hänen sydämensä sanottiin olevan puuta. Kaanilla oli kyllä ne sallitut neljä vaimoa sekä useita jalkavaimoja, mutta ketään heistä hän ei rakastanut. Sitten kaanin palatsiin tuli töihin orjatar, johon kaani rakastui tulisesti. Kaanin sydän suli eikä sellaista oltu ennemmin tältä kaanilta nähty. Kaani oli hyvin rakastunut tähän kauniiseen orjattareen. Kaanin vaimot kuitenkin saivat selville asiain tilan. Vaimot myrkyttivät orjattaren. Kaani oli surun murtama. Kaani ei ollut ikinä rakennuttanut mitään omien vaimojensa kunniaksi tai muistoksi, mutta tämän orjattaren muistoksi hän rakennutti kauniin suihkulähteen, joka kuvastaa tätä kaanin suurta surua. Suihkulähde tiputtaa vettä pieni tippa (kyynel) kerrallaan. Nykyisin lähteellä pidetään aina valkoista ja punaista ruusua, jotka kuvaavat kaanin ja tämän rakastajatteren rakkautta. Tämä tarina on innoittanut niin Alexander Pushkinia kuin Ilmari Kiantoakin, joka vieraili lähteellä vuonna 1902.

Seuraavaksi siirryimme kaanin haaremitaloon, jossa tietenkin asuivat kaanin neljä vaimoa. Taloon ei ollut miehillä, ei edes kaanilla, mitään asiaa ilman lupaa. Miespalvelijat, jotka siellä kävivät, olivat hekin eunukkeja. Haaremitalossa oli neljä eri huonetta. Huoneet olivat hyvin samantyylisiä. Huoneissa oli tulisija sekä mattoja, sohvia, tyynyjä ja tarjottimia. Hyvin yksinkertaista, mutta kaunista sisustusta.



Kaanin ensimmäisellä vaimolla oli ememmän etuoikeuksia ja vapauksia kuin muilla. Hänellä oli esimerkiksi omaa omaisuutta, jota tuotti jokin alueen kylistä. Kaanin vaimoilla oli myös vaikutusvaltaa, sillä he saattoivat olla kirjeenvaihdossa poliitikkojen kanssa. Kaanin vaimon elämä ei ollut turhan rajoitettua. Paikka oli mielenkiintoinen ja sai kyllä mielikuvituksen liikkeelle. 

Kaanin palatsin jälkeen meillä oli pieni virkistäytymis- ja evästauko. Menimme paikalliseen ravintolaan, jossa meille tarjottiin teetä. Rapisuttelimme myös eväspussejamme ja pieni tauko kyllä piristi kummasti, sillä koko päivän satoi ja oli kylmä.




Teen jälkeen kipusimme lyhyen matkaa Uspenskin luolaluostarille, jota ylläpitävät munkit. Luostari perustettiin 800- ja 900-luvun taitteessa. Se on toiminut kaaninvallan aikana Venäjän metropoliitan virka-asuntona. Ikivanha luolakirkko ja munkkien sellit on hakattu kallioon. Tällä hetkellä luostarissa asuu noin 30 munkkia ja noviisia. Luostari on rakennettu kallioon, joten varsinainen kirkko oli melko pieni, mutta siellä oli hyvin kauniita ikoneja.

Luolaluostarissa oli pieni kauppa, josta sai ostaa ikoneja, kortteja, tuohuksia, rukousnauhoja jne. Siellä oli kuitenkin todella paljon jonoa ja kauppiasnunna palveli kuin hidastetussa elokuvassa. Halusin ostaa pienen ikonin, joka maksoi 5euroa. Myös eräs toinen retkeläinen halusi ostaa samanlaisen ikonin. Ehdotin rouvalle, että hän maksaa ikonin minulle ja minä maksan sitten molemmat ostokset, ettei tarvitse tehdä kaksia kauppoja. Näin toimimme. Jonotimme aikamme ja edellämme oleva mies teki ostoksiaan kaikessa rauhassa, suorastaan hartaudella. Meillä oli hieman kiire bussille, joten yritin näyttää nunnalle, että otamme nämä kaksi ikonia ja laitoin tasarahan tiskille. Nunna kuitenkin palautti rahan ja me jäimme odottamaan vuoroamme. Ei sillä, että heidän tarvitsisi kiirehtiä, mutta silti palvelu oli todella hidasta. Sain kuitenkin lopulta kaupat tehtyä ja saavuimme bussille viimeisinä. Kiitos vaan kärsivällisyydestä kanssamatkaajille! 

Tämä oli kuitenkin hyvin mieleenpainuva ja kaunis kohde. Olisi ihana palata tuonne!




Nämä kuvassa näkyvät reliefit on tehty muiden luostareiden alueelta tuodusta maasta, ikään kuin matkamuistona. Hieno idea!

 Retken jälkeen palasimme takaisin Jaltalle. Kävimme tekemässä pienen pyörähdyksen rantakadulla, sillä satamapaikkamme oli ihan rantakadun vieressä. Rantakadulla oli hauskoja roolivaatekuvausmahdollisuuksia. Siellä olisi voinut pukeutua rokokoo-asuihin ja otattaa kuva ajalle tyypillisissä lavasteissa. Todella hauska idea! Emme kuitenkaan menneet kuvaan, sillä satoi ja oli niin kovin kylmä.

Vaihdoimme hieman rahaa ja teimme muutamia pieniä ostoksia. Halpaa täällä ainakin vielä on, meidän hintatasoomme nähden. Paikalliset tienaavat kuitenkin vain 250-500€/kk, joten heille hinnat eivät ole halvat.

Illalla olimme kuuntelemassa hetken musiikkia ja sitten kävimme saunomassa.

3.10.2013 Ukraina, Jalta

Jaltalla asuu 900 000 asukasta. Jalta tulee sanoista JalosJalos, joka tarkoittaa maata näkyvissä. Jalta on ollut erityisesti aristokraattien suosimaa lomanviettoaluetta, sillä ilmasto on erittäin suotuisa ja luonto kaunis. Jalta on tunnettu kylpyläkaupunki ja Neuvostoliiton aikana siellä on ollut useita työläisten parantoloita. Välillä Jaltan suosio turistikohteena on hiipunut, mutta se on jälleen nostanut päätään 2000-luvulla.

Tänään olimme siten toisen päivän Jaltalla. Tutustuimme kaupunkiin vähän paremmin. Meillä oli tosin aikaa vain klo 14 asti. Heti aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan köysirata-asiaan. Köysirata vie Darsan kukkulalle. Rata kuitenkin aukesi vasta klo 10, joten meillä oli hetki aikaa. Kävimme katsastamassa Alexandre Nevskiyn katedraalin. Kaunis kirkko.


Itsemme siunattuamme lähdimme köysirataa pitkin kohti kukkulaa. Matka maksoi 5€/hlö edestakaisin. Istuimme pieniin vaunuihin, joihin sopi kaksi just ja just. Vaunut olivat kiinni köydessä, joka sitten kulki kohti kukkulaa. Emme kulkeneet kovin korkealla, mutta pienikin tuulenvire kyllä tuntui ihan riittävästi. Lisäksi vaunut olivat niin pieniä, että niihin oli hankala mennä ja tulla pois, joten poistumiseen täytyi valmistautua jo hyvissä ajoin. Täytyi siis nousta seisomaan jo ennen tasannetta ja nouseminen tietenkin aiheutti sen, että vaunu pomppi ylös ja alas. Todella pelottavaa! Matka kesti 12 minuuttia ylös. Maisemat olivat kyllä todella hienot tuolta kukkulalta. Alas tulimme samaa reittiä. Hyvä me!


Jännittävän köysiratareissun jälkeen kävimme vielä kaupungilla ihmettelemässä ja minä ostin paikallista pasteijaa (yöks, läskinpaloja) sekä pullaherkkuja tuliaisiksi.

Heti iltaruoan jälkeen tulimme hyttiin, sillä laiva keikutti aika tavalla ja mulle tuli vähän huono olo. Onneksi sain kuitenki nukuttua!

Täytyy vielä todeta, että Jalta on kohteista se, jossa voisin viettää viikon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti