sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 1: Turkki, Trabzon

Hei,

Tänä syksynä teimme Kristina Cruisesin Mystinen mustameri -risteilyn 28.9. - 5.10.2013. Lähdimme tälle kyseiselle risteilylle syystä että kierroksen kohteet kiinnostivat. Tälläkin reissulla, me maabongarit, saimme karttaamme kolme uutta maata. Nyt käytyjä maita on 35 eli noin 200 maasta vasta noin 1/6 on kierretty. Matkailu jatkukoon!

Tämän risteilyn kohteina olivat seuraavat:

Trabzon, Turkki
Batumi, Georgia
Jalta&Sevastopol, Ukraina
Constanta, Romania
Varna, Bulgaria

Trabzon, Turkki 28.-29.9.

Tulimme eilen illalla tänne Turkkiin. Illalla emme ehtineet muuta kuin käydä iltapalalla Buffet Aurorassa ja sitten nukkumaan, että jaksaa huomenna. Kristina Cruisesin risteilyihin on tullut sellainen muutos, että ruoka buffetissa sisältyy matkan hintaan. Tämä on oikein hyvä uudistus, vaikkakin käytämme myös muiden (maksullisten) ravintoloiden palveluita.

Tällä kertaa olemme Fanny-luokassa, mutta hytissä ei juuri ole eroa verraten esim. Pinta-hytteihin. Tilaa on aivan riittävästi ja hytit ovat todella siistejä. Ja eihän sitä hytissä aikaa vietetä muuta kuin nukkuessa!

Tänään olemme sitten tutustuneet Trabzonin pienehköön kapunkiin. Lähdimme heti aamupalan jälkeen kävellen kaupungille ja ensin tutustuimme Pieneen basaariin. Näky basaarista oli perinteisen turkkilainen - yllinkyllin paita- ja kenkäkauppoja. Ainut, mitä puuttui, oli suomeksi huikkiminen, kovaääninen kaupanteko ja mahdoton tinkiminen.

Miehet istuskelivat pikkujakkaroilla puunkatveessa ja joivat teetä. Teetä kuljettivat kahviloiden tarjoilijat tarjottimellisia kerrallaan. Teekuppeja näkyi tyhjillään vähän joka puskan juurella, mutta toki ne sieltä kerättiin pois. Turkkilaiset ovat teekansaa ja se tee on muuten todella makeaa ja hyvää, usein omenateetä.

Katunäkymä on hyvin perinteinen; miehiä näkyy kaikenikäisiä, mutta naisia vähemmän. Naiset ovat pääsääntöisesti huivi päässä, mutta nuoriso on modernimpaa eikä heillä välttämättä huivia ole. Ihan kokovartalohijabejakin toki näin. Ihmiset ovat hyvin turkkilaisen näköisiä, mutta on selvää, että Itä-Euroopan/Aasian vaikutteita näkyy myös ulkoisissa ominaisuuksissa, lähinnä joidenkin henkilöiden vaaleutena. Kulkukissoja on joka paikassa.

Uuden basaarin jälkeen kävelimme Atatürkin aukiolle, jossa ihmiset kokoontuivat, rupattelivat, viettivät aikaansa ja ihmettelivät maailmanmenoa. Atatürkin aukiolta lähtivät myös kävelykadut. Kaikki merkkivaatekaupat löytyvät myös täältä, mutta ne eivät minua kiinnosta, sillä tällaisilla reissuilla, kun aikaa on vain vähän per kohde, käytän sen ajan todellisen elämän kokemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähden kulkemaan sivukaduille pääkatujen sijaan. Siellä näkee sitä todellista elämää ja usein kaikkea hyvin mielenkiintoista!

Etsimme vanhan basaarin ja siellä jäimme erääseen kadunkulmaan istuskelemaan ja seuraamaan ihmisten touhuja. Vanhat miehet kulkivat rukousnauhojensa kanssa, joku peseytyi rituaalisesti rukoushetkeä varten ja toinen veti leipävankkureita - leppoisen oloista elämää.


Näin pari hyvin mielenkiintoista tervehdystapaa. Miehet tapasivat puistossa ja kättelivät sekä samalla koskettivat toisiaan otsilla molemmin puolin. Tämä oli ilmeisesti sellainen kaverillinen tervehdys. Toinen erilainen tervehdystapa oli, kun vanhempi ja nuorempi mies (ilmeisesti isä ja poika) kohtasivat. Nuorempi mies suuteli ensin vanhemman miehen kättä ja kosketti samaisella kädellä sitten omaa otsaansa ja suuteli sen jälkeen vanhempaa miestä vieäl molemmille poskille. Vaikutti erittäin kunnioittavalta tervehdykseltä!

Kävimme katsomassa myös linnan raunioita, muttemme varsinaiselle linnoitusalueelle menneet. Tullessamme jäimme vielä katsomaan teenvalmistusta, ankara savu, ja kuuntelemaan imaamin rukouskutsuja. Aitoa Turkkia täällä ainakin näkee ja se on tietenkin sitä parasta. Tätä kohdetta ei ole vielä turismi pilannut.

Nyt kahvilla Cafe Katarinsassa ja sitten mahdollisesti salille ja saunaan. Kyllä tästä mielenkiintoinen reissu tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti