keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pieniä ihanuuksia

Terveisiä Helsingistä!

Vietin viime viikonlopun sekä vielä maanantain ja tiistain Helsingissä. Minulle Helsinki on paikka, jossa sielu lepää. Asun normaalisti hyvin rauhallisessa, mökkimäisessä ympäristössä, joten vapaa-ajallani lähden mielelläni kaupungin vilinään. Kaupunkitilassa voin sulautua joukkoon; en ole kukaan, kukaan ei ole kiinnostunut minusta, tekemisistäni tai olemisestani. Sulautuminen on vapauttava tila. Nautin. Suunnattomasti.

Kävin Heurekassa, Kiasmassa, shoppailemassa sekä syömässä. Matkaan lähti muutamia pieniä ihanuuksia.

Huovutetut pampulat -pannunalunen on Tigerista. 

Teesihtipallo Indiskasta. Uusia kahvinmakuisia Marianneja. 
(Mukissa on muuten jaltalaista yrttiteetä.)


Mä sain vihdoinkin sen mäyräkoiran! Titimadamin mäyriskoru.


Kärpässieni ostettu Lapualta Komiasta Kamarista. 
Matkamaskotti Lore sekä Myyrä ovat saaneet ylleen talvivaatteet, oli pakko virkat jämälangoista pipot.


Indiskasta kiva koristeriipus.


Nyt onkin sitten taas hyvä palata arkeen ja nauttia arjen pienistä asioista. Ilman arkea ei olisi juhlaakaan! Ja toisaalta, arki voi olla juhlaa.

Kivaa keskiviikkoa!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lokakuun kortit

Hei,

Muutaman kortin olen tässä lokakuulla tehnyt... Jäänyt tuo askartelu ja käsityöt vähän taka-alalle. Täytyisi varmaan ryhdistäytyä!




lauantai 19. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 4: Romania, Constanta & Bulgaria, Varna

4.10.2013 Constanta, Romania

Olipa yö! Koko matkan tänne Constantaan asti oli melkoinen merenkäynti. Sain kyllä nukuttua, mutta heräilin useaan otteeseen. Aamulla olimme kuitenkin uudessa satamassa, Constantassa. Tämä on Mustanmeren suurin ja Euroopan 4. suurin satama. Siltä tämä kyllä näyttikin!

Romaniassa on 22,5 miljoonaa asukasta ja heistä valtaosa on ortodokseja. Vuonna 1948 Romaniasta tuli kommunistinen kansantasavalta. Constanta on tärkeä satama ja meidän satamapaikaltamme oli noin 15-20minuutin kävelymatka keskustaan. Taitoimme kävelymatkan kylmässä vastatuulessa, nyt ei oikein kelit suosi.

Kävelimme ihan ensin PetriPaavalin katedraalille, joka on kaupungin suurin ortodoksinen kirkko. Menimme sisälle tutustumaan ja samaan tapaan kuin yleensäkin ortodoksisissa kirkoissa ikoneita oli paljon ja tuohukset sekä muut suitsukkeet tuoksuivat. Tyypillistä oli myös se, että kirkossa oli useita paikallisia henkilöitä rukoilemassa. Näimme myös pari pappia, jotka olivat vastaanottamassa rippiä.

Rippi oli mielenkiintoisen näköinen tapahtuma, hieman erilainen verraten katolisten tapaan mennä rippituoliin. Ripittäytyvä polvistui papin eteen ja pappi istui tuolilla. Pappi laittoi ripittäytyvän päälle valkoisen liinan ja piti sitä hänen päällään ripin ajan. Mieheni sanoi liinaa köyhän miehen rippituoliksi. En nyt muista, mikä tuon liinan nimi on. Joku muistuttakoon minua, jos muistaa! Kirkko oli joka tapauksessa hyvin kaunis ja tunnelmallinen.

Seuraavaksi saavuimme aukirevittyjen katujen kautta moskeijalle. Kävimme moskeijassa. Sisätilat olivat hyvin askeettiset, kuten yleensäkin moskeijoissa. Tulipa kuitenkin käytyä sielläkin. Minareettiin olisi saanut kiivetä, muttemme sitten viitsineet.


Kävelimme kohti keskustaa ja joka paikassa tuntui olevan meneilään tie- ja rakennustöitä ja kyllä kaupunki sitä vaatiikin, sillä kaupunki oli raunioina kuin pommitusten jäljiltä! Kaupungissa on kyllä monia kauniita vanhoja rakennuksia, joten toivon, että ne restauroidaan ja paikka saadaan kukoistamaan!

Kävelimme Tomis katua ja saavuimme Tomis Mallille, joka on kaupungin ainut kauppakeskus. Sielä ihmettelimme maailman menoa ja kävimme vaihtamassa rahaa. Mieheni vaihtoi ja siinä prosessissa sitten kestikin tovi. Mieheni sai kovat todistukset monilla leimoilla, että hän on vaihtanut 20€ täkäläiseen valuuttaan. Jotenkin hassua. Raha on tosi mielenkiintoisen tuntuista - aivan kuin muovia! Täytyy laittaa pari seteliä säästöön.

Ostarilta lähdimme kohti laivaa. Kävelimme takaisin, vaikka ilma oli melko kylmä ja tuulinen. Laivalla kävimme syömässä ja kuntosalilla.

Tänään olimmekin satamassa klo 19.30 asti, sillä osa porukasta oli retkellä Bukarestissa. Sinne oli kolmen tunnin ajomatka per sivu, joten meidän mielestämme ei ollut mitään miletä lähteä istumaan bussissa kuutta tuntia. Kaupunki oli kuulemma ollut hieno.

Romania ei ehkä tämän kaupungin perusteella näyttänyt kauneinta puoltaan, mutta toivottavasti saavat paikat kuntoon niin kyllähän tässä paikassa potentiaalia on!


5.10.2013 Bulgaria, Varna

Viimeinen kohde ja sitten kotiin. Tämä viimeinen päivä on aina vähän sellaista levotonta odottelua. Aamulla herättyämme, hyttitilit maksettuamme ja aamupalan syötyämme lähdimme käymään keskustassa, jonne oli noin kilometrin matka.

Matkalla pitsimummot asettelivat liinojaan esille. Kauniita ovat. Saavuimme rantaan, ihana biitsi, jos vain säät suosisivat. Tänään toki oli reissun toiseksi lämpimin päivä, muttei ihan uintikeli.

Kävelimme pitkin pieniä katuja Varnan keskustaan, jossa lanssasimme pitkin leveää kävelykatua. Tämä on tällainen todella peruskaupunki, ei mitään erityistä nähtävää. Hyvä, että tulimme tänne risteilylle näin päin, että aloitimme Trabzonista, sillä toisinpäin olisi ollut tylsempää, kun Varnassa oltaisiin vietetty yksi yö.

Kävimme vielä Aurorassa syömässä hyvät pihvit ja kanaa. Kohti kotia!

Tämä reissu oli jälleen todella hieno ja muistorikas. Parasta näissä Kristina Cruisesin reissuissa on huolettomuus, helppous, vaivattomuus, useat kohteet, hyvä ruoka, mahtava henkilökunta, huippumatkanjohtajat (Kiitos Antero!) sekä aivan ihanat ihmiset, jotka ovat lähteneet nauttimaan elämästään. Näillä reissuilla suuri osa matkustajista on eläkeläisiä. Minulle se tarkoittaa valtavaa tietomäärää, näiltä ihmisiltä oppii ihan valtavasti! Tätä Kristina Cruises voisikin hyödyntää jotenkin, vinks vinks!!! Ja kaiken lisäksi tältä reissulta saa aina monta uutta mummaa ja paappaa. Ihania!

torstai 17. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 3: Ukraina: Jalta ja Sevastopol

Hei!

1.10.2013 Meripäivä

Tämän reissun ainut meripäivä on tänään. Nämä meripäivät ovat itse asiassa oikein mukavaa vaihtelua tiiviin ohjelman rinnalla. Kuulinpa jonkun toteavan, että nämä risteilyt ovat kuin työleiri :D Aamulla lähdetään liikkeelle klo 8.30 ja illasta tullaan takaisin!!

Tämän meripäivän ohjelman kuului sellaista mukavaa oleskelua. Mieheni kävi hieronnassa ja sillä aikaa minä surffailin netissä. Aamulla olimme Anteron jumpassa, voi kun niitä olisi joka aamu! Piristää kummasti!

Päivän mittaan kuuntelimme professori Laura Kolben luentoja. Luennot olivat hyvin mielenkiintoisia. Kolbe esitteli eurooppalaisen identiteetin kehittymistä osana merten historiaa. Meret ovat olleet kautta historian tärkeitä tiedon ja tavaran vientireittejä.

Tänään tuli hieman muutoksia risteilyohjelmaan. Emme pääsekään Sevastopolin satamaan ylihuomenna, joten olemme kaksi päivää Jaltan satamassa. Ohjelma muuttui meidän osalta sillä tavalla, että teemme Sevastopolin retken jo huomenna. Sinänsä mitään ihmeellistä tai oleellista ei jää näkemättä. Sevastopolissa ei ole oikeastaan muuta kuin Venäjän laivastotukikohta, jonka mieheni olisi kyllä halunnut nähdä. Näillä mennään.

Illalla kävimme syömässä A'la carte Aurorassa ja voi että oli jälleen hyvää ruokaa! Nam! Täällä laivalla kyllä tapaa tosi mielenkiintoisia ja hieman erikoisiakin persoonallisuuksia.

Viimeisenä illalla kävimme vielä saunomassa ja sielläpä saikin saunoa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä! Aika ihanaa :)

Huomenna Jaltalla.


2.10.2013 Ukraina, Jalta ja Bahtsisarai

Tulimme Ukrainan tasavaltaan, jossa asuu 45 miljoonaa ihmistä ja heistä suuri osa on ortodokseja. Alue, jolle tulimme on historiallisesti hyvin merkittävä Krimin niemimaa. Tämä on autonominen alue ja alueen pääkaupunki on Simferopol. Krimin niemimaata ovat asuttaneet myös tataarit. Tänä päivänä Krimin niemimaan asukkaista 12% on tataareja, vaikka Stalin heitä aikoinaan alueelta karkottikin.

Tänään emme jääneetkään Jaltalle vaan lähdimme Sevastopolin liepeille retkelle. Sevastopol on oma hallinnollinen yksikkönsä ja Venäjän laivaston tukikohta. Toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat koko kaupungin ja 1990-luvulle asti se oli suljettu kaupunki ulkomaalaisille. Tänään tutustuimme Sevastopolin nurkilla olevaan Kaanin palatsiin sekä Uspenskin luolaluostariin.

Lähdimme kohti Sevastopolia eväspussit mukanamme. Kun matkaohjelmaan tuli muutos, Kristina Cruisesin väki reagoi ja meille tarjottiin mahdollisuutta ostaa eväät tämän päiväiselle retkelle, sillä retkestä tuli pitempi kuin sen oli tarkoitus olla. Tämä on erittäin hyvää palvelua!

Matka retkikohteeseemme kesti parisen tuntia, mutta matka meni erittäin joutuisasti maisemia katsellen, vaikkakin sumua oli aika paljon. Antero-oppaan turinat pitivät kuitenkin mukavasti hereillä. Lähellä retkikohdetta oli mielenkiintoisia kalliokyliä eli kyliä, jotka on louhittu kallion sisään. Niitä on sillä alueella kuulemma 14. Tosi jännittäviä. Saavuimme Bahtsisarain kaupunkiin, jossa on Kaanin palatsi.

Kaanin palatsi on tataarien perintöä ja se on alunperin toiminut kaanin palatsina sekä kaanin neuvostojen salina. Orientin vaikutus näkyi hienoissa ikkunoissa ja muussa arkkitehtuurissa. Tosin tutustuimme ensin WC-tiloihin. Meille jaettiin pienet laput, jotka piti sitten antaa WC:n hoitajalle. Järjetön ja mielenkiintoinen, piirun verran hankala käytäntö.

Varsinaisen palatsin tiloissa tutustuimme ensin kaanin vastaanottohuoneeseen, jonne alamaiset ovat kuuleman mukaan ryömineet. Tilassa on kokoontunut myös neuvosto. Tila on joiltain osin aitoa vanhaa palatsia, mutta valitettavasti palatsia on myös entisöity, osittain mielestäni pilalle entisöity.

Huvimaja oli paikka, jossa kiersivät sohvat ympäri huonetta ja voin kuvitella, että siellä on ollut paksuja mattoja, tyynyjä ja muita ajalle tyypillisiä tekstiilejä. Ehkä ihmiset ovat syöneet hedelmiä ja juoneet teetä siellä.

Sisäpihalla oli kaunis suihkulähde, jossa suoritettiin rituaalinen puhdistautuminen ennen rukoushetkeä. Rukoushetki vietettiin sitten viereisessä rukoushuoneessa, jossa Mekan suunta on merkitty syvennyksellä, kuten tyypillistä on.

Sisäpihalla sijaitsee myös hyvin tunnettu Kyynelten lähde. Tuon lähteen on rakennuttanut rakkaansa menettänyt kaani. Kerron tämän tarinan lyhyesti, toivottavasti muistan sen oikein. Kaanin palatsin eräs kaani oli hyvin kovasydäminen mies. Hän oli julma ja hänen sydämensä sanottiin olevan puuta. Kaanilla oli kyllä ne sallitut neljä vaimoa sekä useita jalkavaimoja, mutta ketään heistä hän ei rakastanut. Sitten kaanin palatsiin tuli töihin orjatar, johon kaani rakastui tulisesti. Kaanin sydän suli eikä sellaista oltu ennemmin tältä kaanilta nähty. Kaani oli hyvin rakastunut tähän kauniiseen orjattareen. Kaanin vaimot kuitenkin saivat selville asiain tilan. Vaimot myrkyttivät orjattaren. Kaani oli surun murtama. Kaani ei ollut ikinä rakennuttanut mitään omien vaimojensa kunniaksi tai muistoksi, mutta tämän orjattaren muistoksi hän rakennutti kauniin suihkulähteen, joka kuvastaa tätä kaanin suurta surua. Suihkulähde tiputtaa vettä pieni tippa (kyynel) kerrallaan. Nykyisin lähteellä pidetään aina valkoista ja punaista ruusua, jotka kuvaavat kaanin ja tämän rakastajatteren rakkautta. Tämä tarina on innoittanut niin Alexander Pushkinia kuin Ilmari Kiantoakin, joka vieraili lähteellä vuonna 1902.

Seuraavaksi siirryimme kaanin haaremitaloon, jossa tietenkin asuivat kaanin neljä vaimoa. Taloon ei ollut miehillä, ei edes kaanilla, mitään asiaa ilman lupaa. Miespalvelijat, jotka siellä kävivät, olivat hekin eunukkeja. Haaremitalossa oli neljä eri huonetta. Huoneet olivat hyvin samantyylisiä. Huoneissa oli tulisija sekä mattoja, sohvia, tyynyjä ja tarjottimia. Hyvin yksinkertaista, mutta kaunista sisustusta.



Kaanin ensimmäisellä vaimolla oli ememmän etuoikeuksia ja vapauksia kuin muilla. Hänellä oli esimerkiksi omaa omaisuutta, jota tuotti jokin alueen kylistä. Kaanin vaimoilla oli myös vaikutusvaltaa, sillä he saattoivat olla kirjeenvaihdossa poliitikkojen kanssa. Kaanin vaimon elämä ei ollut turhan rajoitettua. Paikka oli mielenkiintoinen ja sai kyllä mielikuvituksen liikkeelle. 

Kaanin palatsin jälkeen meillä oli pieni virkistäytymis- ja evästauko. Menimme paikalliseen ravintolaan, jossa meille tarjottiin teetä. Rapisuttelimme myös eväspussejamme ja pieni tauko kyllä piristi kummasti, sillä koko päivän satoi ja oli kylmä.




Teen jälkeen kipusimme lyhyen matkaa Uspenskin luolaluostarille, jota ylläpitävät munkit. Luostari perustettiin 800- ja 900-luvun taitteessa. Se on toiminut kaaninvallan aikana Venäjän metropoliitan virka-asuntona. Ikivanha luolakirkko ja munkkien sellit on hakattu kallioon. Tällä hetkellä luostarissa asuu noin 30 munkkia ja noviisia. Luostari on rakennettu kallioon, joten varsinainen kirkko oli melko pieni, mutta siellä oli hyvin kauniita ikoneja.

Luolaluostarissa oli pieni kauppa, josta sai ostaa ikoneja, kortteja, tuohuksia, rukousnauhoja jne. Siellä oli kuitenkin todella paljon jonoa ja kauppiasnunna palveli kuin hidastetussa elokuvassa. Halusin ostaa pienen ikonin, joka maksoi 5euroa. Myös eräs toinen retkeläinen halusi ostaa samanlaisen ikonin. Ehdotin rouvalle, että hän maksaa ikonin minulle ja minä maksan sitten molemmat ostokset, ettei tarvitse tehdä kaksia kauppoja. Näin toimimme. Jonotimme aikamme ja edellämme oleva mies teki ostoksiaan kaikessa rauhassa, suorastaan hartaudella. Meillä oli hieman kiire bussille, joten yritin näyttää nunnalle, että otamme nämä kaksi ikonia ja laitoin tasarahan tiskille. Nunna kuitenkin palautti rahan ja me jäimme odottamaan vuoroamme. Ei sillä, että heidän tarvitsisi kiirehtiä, mutta silti palvelu oli todella hidasta. Sain kuitenkin lopulta kaupat tehtyä ja saavuimme bussille viimeisinä. Kiitos vaan kärsivällisyydestä kanssamatkaajille! 

Tämä oli kuitenkin hyvin mieleenpainuva ja kaunis kohde. Olisi ihana palata tuonne!




Nämä kuvassa näkyvät reliefit on tehty muiden luostareiden alueelta tuodusta maasta, ikään kuin matkamuistona. Hieno idea!

 Retken jälkeen palasimme takaisin Jaltalle. Kävimme tekemässä pienen pyörähdyksen rantakadulla, sillä satamapaikkamme oli ihan rantakadun vieressä. Rantakadulla oli hauskoja roolivaatekuvausmahdollisuuksia. Siellä olisi voinut pukeutua rokokoo-asuihin ja otattaa kuva ajalle tyypillisissä lavasteissa. Todella hauska idea! Emme kuitenkaan menneet kuvaan, sillä satoi ja oli niin kovin kylmä.

Vaihdoimme hieman rahaa ja teimme muutamia pieniä ostoksia. Halpaa täällä ainakin vielä on, meidän hintatasoomme nähden. Paikalliset tienaavat kuitenkin vain 250-500€/kk, joten heille hinnat eivät ole halvat.

Illalla olimme kuuntelemassa hetken musiikkia ja sitten kävimme saunomassa.

3.10.2013 Ukraina, Jalta

Jaltalla asuu 900 000 asukasta. Jalta tulee sanoista JalosJalos, joka tarkoittaa maata näkyvissä. Jalta on ollut erityisesti aristokraattien suosimaa lomanviettoaluetta, sillä ilmasto on erittäin suotuisa ja luonto kaunis. Jalta on tunnettu kylpyläkaupunki ja Neuvostoliiton aikana siellä on ollut useita työläisten parantoloita. Välillä Jaltan suosio turistikohteena on hiipunut, mutta se on jälleen nostanut päätään 2000-luvulla.

Tänään olimme siten toisen päivän Jaltalla. Tutustuimme kaupunkiin vähän paremmin. Meillä oli tosin aikaa vain klo 14 asti. Heti aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan köysirata-asiaan. Köysirata vie Darsan kukkulalle. Rata kuitenkin aukesi vasta klo 10, joten meillä oli hetki aikaa. Kävimme katsastamassa Alexandre Nevskiyn katedraalin. Kaunis kirkko.


Itsemme siunattuamme lähdimme köysirataa pitkin kohti kukkulaa. Matka maksoi 5€/hlö edestakaisin. Istuimme pieniin vaunuihin, joihin sopi kaksi just ja just. Vaunut olivat kiinni köydessä, joka sitten kulki kohti kukkulaa. Emme kulkeneet kovin korkealla, mutta pienikin tuulenvire kyllä tuntui ihan riittävästi. Lisäksi vaunut olivat niin pieniä, että niihin oli hankala mennä ja tulla pois, joten poistumiseen täytyi valmistautua jo hyvissä ajoin. Täytyi siis nousta seisomaan jo ennen tasannetta ja nouseminen tietenkin aiheutti sen, että vaunu pomppi ylös ja alas. Todella pelottavaa! Matka kesti 12 minuuttia ylös. Maisemat olivat kyllä todella hienot tuolta kukkulalta. Alas tulimme samaa reittiä. Hyvä me!


Jännittävän köysiratareissun jälkeen kävimme vielä kaupungilla ihmettelemässä ja minä ostin paikallista pasteijaa (yöks, läskinpaloja) sekä pullaherkkuja tuliaisiksi.

Heti iltaruoan jälkeen tulimme hyttiin, sillä laiva keikutti aika tavalla ja mulle tuli vähän huono olo. Onneksi sain kuitenki nukuttua!

Täytyy vielä todeta, että Jalta on kohteista se, jossa voisin viettää viikon!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 2: Georgia, Batumi

Hei,

Toinen kohteemme onkin melko mielenkiintoinen. Pääsemme Aasian puolelle Georgian Batumiin. Georgia on vuoristoinen maa, joka on myös hallinnollisesti mielenkiintoinen, sillä kyseinen Batumin alue, jolle menemme, on autonominen tasavalta. Myös kohteen valuutta lari on erikoinen, sillä sitä ei saa maan ulkopuolelta. Pääosa georgilaisista on ortodokseja. Ortodoksisuus on nostanut voimakkaasti päätään pitkään jatkuneen kommunismin jälkeen. Batumissa haisee bitumi. No sitäkin kyllä, sillä Batumi on yksi Mustanmeren tärkeimmistä öljykaupungeista. Öljytankkereita siintää horisontissa. Batumi on öljykaupunki, mutta tällä hetkellä Batumin matkailu kasvaa kovasti ja sitä kehitetään kovaa vauhtia moderniksi turistikaupungiksi. Eräs merkittävä historian henkilö eli Stalin on asunut Batumissa.

Batumi oli yllätys. Tämä ei olekaan jäänyt neuvostoaikaiseksi, kommunistiseksi kaupungiksi vaan täällä rakennetaan. Todellakin rakennetaan, sillä joka paikassa on jokin projekti meneillään. Erityisen paljon on tulossa hotelleja, joten tämä selvästi nostaa päätään matkailukohteena. Sellaiseksi tämä kyllä sopiikin: sopiva subtrooppinen ilmasto ja Mustameren rannat.

Kiviset rannat ovat siistejä ja aurinkotuoleja löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä. Rantabulevardi on tehty kauniiksi ja siellä on ihana kävellä tai sitten jos haluaa aktiviteetteja niin niitäkin kyllä löytyy. Ravintoloita, shoppailumahdollisuuksia, kuntoilulaitteita rannassa, ja lasten leikkipaikkoja - kaikille jotakin. Myös taiteen, modernin taiteen, ystävät on huomioitu, sillä erilaisia mielenkiintoisia patsaita tulee vastaan aika ajoin.

Ensimmäinen vilkaisu Batumiin on hyvin moderni. Kaupungin siluetti muodostuu maailmanpyörästä, Aakkostornista, jossa on korkeiden teräsrakenteiden varassa pallonmuotoinen ravintola. Samalta alueelta löytyy myös SAS-hotelliketjun mahtava uusi hotelli sekä toinen korkea ja arkkitehtorisesti mielenkiintoinen rakennelma. Rantabulevardin vieressä levittäytyy iso puisto, joko on todella kaunis ja hyvin hoidettu.








Tämä kaikki luxus ja modernius kuitenkin kätkee taakseen Batumin toisen puolen. Georgiassa ja niinikään myös Batumissa on paljon köyhyyttä; likaisia lapsia, kerjäläisiä ja ränsistyneitä kortteileita. Meitä vastaan tuli pieni, sanoisin noin 5-vuotias poika, joka ensin "puski" miestäni, oli ilmeisesti rahaa vailla. Kun mieheni ei reagoinut mitenkään, poika tarrautui mieheni jalkaan kiinni. Lapsi olisi roikkunut siinä varmasti pitkän matkaa ellei mieheni olisi tyystin irrottanut pojan käsi jalastaan ja sanonut tiukasti, että lopeta. Tämän jälkeen poika hellitti ja sylki maahan. Tämä on hyvin kurjaa sen takia, että lasten vanhemmat organisoivat tätä toimintaa. Tältä osin Batumi ei ainakaan saa mukavan turistipaikan mainetta, vaikka se muuten sellainen olisikin. Itse en ole kokenut ennemmin noin suoraa ja julkeaa lähestymistapaa. Todella surullista. Jokaista kerjäläistä tai pyytäjää ei vaan pysty auttaa, vaikka haluaisikin. Se on valitettava tosiasia. Ja toisaalta tuossakaan tilanteessa ei kannata lähteä "ruokkimaan" kyseistä toimintaa.

Suurin osa georgialaisista on ortodokseja, joten ortodoksinen kirkkokin tuli jälleen nähtyä. Täällä on kuitenkin myös muslimeja, joten katukuvassa on myös moskeija. Kävelimme pitkin katuja. Varsinaiset ostoskadut eivät olleet sellaisia, mitä monissa muissa kaupungeissa on. Täällä on yhä edelleen pieniä putiikkeja, joista jokainen on erikoistunut omaan alaansa. Minimarketit ovat todella minejä. Yhdessä sellaisessa kävimme ostoksilla, kunhan saimme kolmannella yrittämällä vaihdettua rahaa. Ostimme georgialaista punaviiniä kauniissa savipullossa ja minä ostin tietenkin karkkeja. Valmiita karkkipusseja ei näkynyt, mutta irtokarkkien tapaan ostettavia karkkeja kyllä löytyi. Ja olivat muuten hyviä! Mielenkiintoista kaupassa oli myös se, että wc-paperia myytiin rullakaupalla. Näin ollen neuvostoaikaisuus näkyy täällä vielä jossain määrin.








Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme laivalla syömässä. Siellä on vaan niin paljon yksinkertaisempaa syödä, kun kaikki gluteenittomat ja laktoosittomat on merkitty.  Syönnin päälle teimme vielä pienen kävelykierroksen kaupungilla. Jos me kuvaamme paikallisia niin kyllä hekin olivat hyvin kiinnostuneita Kristina Katarinasta ja kuvasivat sitä.

Kyllä minä ihan pidin Batumista. Mielenkiintoinen kohde ja tämän perusteella voisin lähteä kiertämään Georgiaa hieman laajemminkin. Illalla meillä oli vielä 60-luvun teemaillallinen. Teemaillallisella tutustuimme mielenkiintoisiin kanssamatkaajiin. Yksi heistä oli mies, joka oli viime talvena 8,5 viikkoa risteilyllä yhteen menoon. Aika mahtavaa! Illan päätteeksi voitin vielä 60-luvun teemapukeutumisestani parit drinkkiliput. Ei pöllömpää!

Tässä vielä pari kuvaa, jotka kertovat mielestäni jotain hyvin olennaista Batumista.




Ja sitten olisi luvassa meripäivä ennen kuin saavumme Ukrainan, Krimin niemimaalle, Jaltalle!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mustanmeren risteily 1: Turkki, Trabzon

Hei,

Tänä syksynä teimme Kristina Cruisesin Mystinen mustameri -risteilyn 28.9. - 5.10.2013. Lähdimme tälle kyseiselle risteilylle syystä että kierroksen kohteet kiinnostivat. Tälläkin reissulla, me maabongarit, saimme karttaamme kolme uutta maata. Nyt käytyjä maita on 35 eli noin 200 maasta vasta noin 1/6 on kierretty. Matkailu jatkukoon!

Tämän risteilyn kohteina olivat seuraavat:

Trabzon, Turkki
Batumi, Georgia
Jalta&Sevastopol, Ukraina
Constanta, Romania
Varna, Bulgaria

Trabzon, Turkki 28.-29.9.

Tulimme eilen illalla tänne Turkkiin. Illalla emme ehtineet muuta kuin käydä iltapalalla Buffet Aurorassa ja sitten nukkumaan, että jaksaa huomenna. Kristina Cruisesin risteilyihin on tullut sellainen muutos, että ruoka buffetissa sisältyy matkan hintaan. Tämä on oikein hyvä uudistus, vaikkakin käytämme myös muiden (maksullisten) ravintoloiden palveluita.

Tällä kertaa olemme Fanny-luokassa, mutta hytissä ei juuri ole eroa verraten esim. Pinta-hytteihin. Tilaa on aivan riittävästi ja hytit ovat todella siistejä. Ja eihän sitä hytissä aikaa vietetä muuta kuin nukkuessa!

Tänään olemme sitten tutustuneet Trabzonin pienehköön kapunkiin. Lähdimme heti aamupalan jälkeen kävellen kaupungille ja ensin tutustuimme Pieneen basaariin. Näky basaarista oli perinteisen turkkilainen - yllinkyllin paita- ja kenkäkauppoja. Ainut, mitä puuttui, oli suomeksi huikkiminen, kovaääninen kaupanteko ja mahdoton tinkiminen.

Miehet istuskelivat pikkujakkaroilla puunkatveessa ja joivat teetä. Teetä kuljettivat kahviloiden tarjoilijat tarjottimellisia kerrallaan. Teekuppeja näkyi tyhjillään vähän joka puskan juurella, mutta toki ne sieltä kerättiin pois. Turkkilaiset ovat teekansaa ja se tee on muuten todella makeaa ja hyvää, usein omenateetä.

Katunäkymä on hyvin perinteinen; miehiä näkyy kaikenikäisiä, mutta naisia vähemmän. Naiset ovat pääsääntöisesti huivi päässä, mutta nuoriso on modernimpaa eikä heillä välttämättä huivia ole. Ihan kokovartalohijabejakin toki näin. Ihmiset ovat hyvin turkkilaisen näköisiä, mutta on selvää, että Itä-Euroopan/Aasian vaikutteita näkyy myös ulkoisissa ominaisuuksissa, lähinnä joidenkin henkilöiden vaaleutena. Kulkukissoja on joka paikassa.

Uuden basaarin jälkeen kävelimme Atatürkin aukiolle, jossa ihmiset kokoontuivat, rupattelivat, viettivät aikaansa ja ihmettelivät maailmanmenoa. Atatürkin aukiolta lähtivät myös kävelykadut. Kaikki merkkivaatekaupat löytyvät myös täältä, mutta ne eivät minua kiinnosta, sillä tällaisilla reissuilla, kun aikaa on vain vähän per kohde, käytän sen ajan todellisen elämän kokemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähden kulkemaan sivukaduille pääkatujen sijaan. Siellä näkee sitä todellista elämää ja usein kaikkea hyvin mielenkiintoista!

Etsimme vanhan basaarin ja siellä jäimme erääseen kadunkulmaan istuskelemaan ja seuraamaan ihmisten touhuja. Vanhat miehet kulkivat rukousnauhojensa kanssa, joku peseytyi rituaalisesti rukoushetkeä varten ja toinen veti leipävankkureita - leppoisen oloista elämää.


Näin pari hyvin mielenkiintoista tervehdystapaa. Miehet tapasivat puistossa ja kättelivät sekä samalla koskettivat toisiaan otsilla molemmin puolin. Tämä oli ilmeisesti sellainen kaverillinen tervehdys. Toinen erilainen tervehdystapa oli, kun vanhempi ja nuorempi mies (ilmeisesti isä ja poika) kohtasivat. Nuorempi mies suuteli ensin vanhemman miehen kättä ja kosketti samaisella kädellä sitten omaa otsaansa ja suuteli sen jälkeen vanhempaa miestä vieäl molemmille poskille. Vaikutti erittäin kunnioittavalta tervehdykseltä!

Kävimme katsomassa myös linnan raunioita, muttemme varsinaiselle linnoitusalueelle menneet. Tullessamme jäimme vielä katsomaan teenvalmistusta, ankara savu, ja kuuntelemaan imaamin rukouskutsuja. Aitoa Turkkia täällä ainakin näkee ja se on tietenkin sitä parasta. Tätä kohdetta ei ole vielä turismi pilannut.

Nyt kahvilla Cafe Katarinsassa ja sitten mahdollisesti salille ja saunaan. Kyllä tästä mielenkiintoinen reissu tulee!

Omenamuffinit (gluton)

Heippa kaikki!!

Olen ollut hirmuisen kiireinen, enkä ole ehtinyt päivittää blogiani syyskuussa juuri ollenkaan. Tähän täytyy tehdä parannus :) Aloitan omenamuffini-reseptillä. Tein tänään makeanhimoon niitä, tuli aivan hyviä!

Omenamuffinit 12 kpl

5 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
100g voita
1 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
1 omena
kanelia

Kuorrute
2 rkl maitoa
2 rkl voita
3 rkl fariinisokeria

Sekoita voi ja fariinisokeria lämpimään maitoon.

Sekoita jauhot keskenään. Sulata rasva, sekoita sen joukkoon maito ja kananmunat. Raasta omena. Sekoita kaikki aineet kerralla tasaiseksi massaksi. Paista muffinivuoissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Kuorruta.


ps. Kirjoittelen kohtapuoliin blogiini Mustanmeren risteilyn matkapäiväkirjaa!