maanantai 24. syyskuuta 2012

Aholansaari ja herännäisyys




Aholansaari
Sain nauttia viime viikolla Aholansaaren rauhasta ja ajattelin valaista myös teitä siitä, mikä paikka on kyseessä. Kerron myös joitakin mietteitäni herännäisyydestä.
Aholansaari on 1800-luvulla eläneen talonpojan ja herännäisjohtajan Paavo Ruotsalaisen kotisaari. Aholansaari sijaitsee Nilsiässä, lähellä Tahkon matkailualuetta. Aholansaari on nykyään leiri- ja lomakeskus.


Herännäisyys

Herännäisyys on yksi Suomen viidestä herätysliikkeestä. Herännäisyys sai alkunsa Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta 1700-luvulla. Herännäisyys on yksi toimivista luterilaisen kirkon herätysliikkeistä - tarkoittaa siis sitä, että se on hengissä yhä edelleen.
(Paavonpirtti)
Nykyisin herännäisyys on hyvin maltillinen ja yleiskirkollinen, mutta omat piirteensä sillä silti on. Nykypäivänä (kuten ennenkin) tärkeimpinä herännäisyyden elementteinä voidaan nähdä seurat, Siionin virret sekä Herättäjäjuhlat. 

Lempisiioninvirteni
Lempisiioninvirteni on virsi 312, Kahden maan kansalainen. Linkin takaa löytyy Löytyn tulkinta ko. virrestä, mutta mielestäni tuo virsi on kauneimmillaan seuroissa laulettuna, ilman säestystä tai "gospelmeininkiä".
1. Edessä reitti tuntematon aukeaa,
omin voimin emme kestä tuulta vasten;
matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa:
kaitse askeleita horjuvien lasten.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
2. Takana aavikon ja vuorten janoisten,
saartavien tulvavetten tuolla puolen,
yöhöni kuiskaan voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken, elän taikka kuolen.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
3. Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha,
uskon verso nousee, Herra, lahjanasi.
Raota portti valtakuntaan, armahda!
Älä pyytävältä peitä kasvojasi!
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.
4. Elämän näen pientareelle piirtyvän;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen.



Körttiläiset
Heränneitä on nimitetty myös körttiläisiksi. "Haukkumanimi" tulee ruotsin kielen sanasta ett skört, joka viittaa miesten takin helmassa oleviin liepeisiin. Körttiläiset pukeutuivat perinteisesti tummiin asuihin, joissa miehillä oli takki, jonka liepeistä he sitten saivat tuon körtti-haukkumanimen.

Nykypäivän toimijoita
Herättäjäyhdistys on liikkeen kattojärjestö ja sen pääpaikka on Lapualla.
Lapuan kristillinen opisto (työpaikkani) on opisto, joka pohjaa herännäisyyteen.

Mitä herännäisyys on arjessa?
Oma mielipiteeni on, että herännäisyys näkyy esimerkiksi opistollamme ihmistenvälisissä suhteissa; kohtaamisena, kunnioittamisena ja läsnäolona.
Toisaalta herännäisyys näkyy ja kuuluu myös seuroina, aamunavauksina, ruokavirren veisuuna ja monenlaisena muuna konkereettisena symboliikkana.

Minä, körttiläinen
Mummani on kasvanut Ylistarossa körttiläisyyden keskellä ja koen, että jos minä haluan nimetä itseni johonkin herätysliikkeeseen, niin olen ehdottomasti körttiläinen. Tämä siksi, että herännäisyys on mielestäni suvaitsevaa, sallivaa, maltillista ja armollista. Herännäisyydessä usko on osa arkea eikä siitä tehdä yhtään sen enempää tai yhtään sen vähempää. Turhat korostukset on riisuttu. Sinä olet se, kuka olet ja sellaisena juuri oikeanlainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti