tiistai 31. tammikuuta 2012

Päiväkirjamerkintöjä Karibian-risteilyltä 3

18.-19.1. Dominikaaninen tasavalta, Santo Domingo, Hispaniola
Juu, eilinen päivä meni merellä ja touhua piisasi, kun kävin kuuntelemassa Karibian saarten erilaisuuksista Sareka Sehgalin kertomana sekä Tapio Markkasen luennoilla; aiheina Karibian saarten synty, Unescon maailmanperintö - kulttuuria ja luontoa sekä Amiraali Colonin (Kolumbus) viisi matkaa uuteen maailmaan. Paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa :)
Saavuimme siis lähes 10miljoonan asukkaan maahan, saarelle, joka on toiseksi suurin Karibianmeren saarista. Suurin saarihan on Kuuba. Dominikaaninen tasavalta on Espanjan siirtomaa ja siten hyvin espanjalaisvaikutteinen kaiken kaikkiaan. Maalla on samanlainen historia kuin kaikilla muillakin Karibianmeren saarilla (intiaanit-Kolumbus-eurooppalaiset-sokeriruoko-orjat-orjuuden kielto-maatyöläiset Intiasta jne...). Saaren todellinen itsenäistymisvuosi on 1865, vaikka se jo aiemmin yrittikin julistautua itsenäiseksi. Ja kuten tiedämme, saari on puolet Hispaniolan saaresta, toista puolta hallitsee Haiti.

Dominikaanisen tasavallan historia on kaiken kaikkiaan aika hurja. Dominikaanisen tasavallan itsenäistyttyä ja tultaessa 1900-luvun alkupuolelle tilanne vasta hurjistuikin poliittisesti. Valtaan nimittäin kipusi Rafae Leonida Trujillo, joka oli maan diktaattorina 30 vuotta (1931-61). Tuona aikana hän sai kiistatta paljon hyvää aikaan ja nosti valtion hyvinvointia, infrastruktuuria, koulujen tasoa jne, mutta hinta näistä hyvistä asioista oli todella kova, kuten saattaa arvata, kun kyseessä on diktaattori. Trujillo mm. määräsi kaikki haitilaiset asukkaat surmattaviksi sisäisen poliisin toimesta. Trujillo sai surmansa vuonna 1961, jonka jälkeen hänen perheensä on ollut maanpaossa. Tämän jälkeen tie kohti demokratiaa on pikku hiljaa auennut ja tämänpäivän elämä Dominikaanisissa alkaa vihdoin olla rauhallista. Tässä vain lyhyt historia, jokainen kiinnostunut voi ottaa sitten itse selville lisää.

Me saavuimme Santo Domingon satamaan klo 12. Saavuttuamme lähdimme heti katsastamaan, miltä maa näyttää. Heti satamassa meillä oli mieletön vastaanotto, oli tarjolla rommia, olutta, kaakaota ja suklaata! Lisäksi meille oli esiintymässä tanssiryhmä, joka tanssi merengen tahtiin. Hienoin vastaanotto tällä reissulla. Olihan se heille sinänsä eräänlainen näytönpaikka, sillä Kristina Cruises oli ensimmäinen suomalainen matkustajalaiva, joka saapui kaupungin satamaan, vanhan kaupungin kulmille.

Vastaanottokomitean jälkeen siirryimme vanhan kaupungin puolelle, jossa tieto finlandesien saapumisesta oli jo tiedossa paikallisilla taksisuhareilla , oppailla ja kauppiailla. He olivat heti vastassa vanhan kaupungin espanjalaisella aukiolla. Työnsähän hekin toki tekevät, mutta olivat meidän makuumme hieman liian hyökkääviä.

Katselimme historiallista kaupungia ja suunnistimme kohti kävelykatua, jossa ovat kaikki kaupat ja tietenkin ne turistikrääsäkaupat ja niiden innokkaat kauppiaat. Ihmettelimme ja kiertelimme. Täytyy sanoa, että heti ensi silmäyksellä kaupungista sai sellaisen espanjalaishenkisen kuvan, onhan kaupunki heidän alusmaansa ollut.

Myös toinen seikka pisti silmään - ROSKAT! En tiedä, millainen jätehuolto täällä on, mutta katujen varret ovat käsittämättömän roskaisia.

Yritimme mennä paikalliseen hampurilaisravintolaan syömään ja tilasimmekin jo tiskiltä eväät, mutta USD:t eivät heille käyneet, vaikka se muuten on hyväksytty valuutta ko. maassa, kuten muissakin Karibian maissa. Ravintolan nurkassa oli valuutanvaihtopiste, joten meidän ohjattiin sinne. Valuutanvaihtokaiffaria ei kuitenkaan näkynyt, vaikka odotimme noin puoli tuntia. Meille luvattiin, että hän on paikalla 10min kuluttua. Emme jääneet enää odottelemaan vaan häivyimme paikalta. Ehkä kaiffari oli sitten paikalla mañana, kuka tietää...

Huomasimme monessa kohtaa, että työmoraalia ei tästä maasta juuri löydy. Hauskanpito ja hengailu tuntuvat olevan tärkeämpiä asioita. Tämän meille totesi myös paikallisopas, kun matkustimme illalla kohti Dominikaanista fiestaa. Se olikin sitten oma luku sinänsä.

Dominikaaninen fiesta oli noin 45 min ajomatkan päässä ruuhka-aikana. Mielenkiintoinen muuten tuo liikennekulttuuri täällä: valoja ei noudateta eikä isojen teiden varsilla ole suojateitä, täytyy vain puikkelehtia välistä. Huh!

Päädyimme fiestapaikkaan, erään suositun ravintolan alakertaan. Alku oli vähän sellaista sähellystä, kunnes kaikki löysivät paikkansa. Alkuun saimme hyvät mehujuomat noukan alle. Sitten odottelimme alkuruokia. Se oli sellaista hernekeiton tyylistä keittoa sekä riisiä ja avokadoa. Mielenkiintoiset yhdistelmät, mutta hyvää oli! Mieheni gluteeniton ruokavalio oli huomioitu ja KC:n henkilökunta kyllä huolehti, että hänelle tuodaan erityisruoat, vaikka se tuntui hieman monimutkaista olevankin. Yllätys sinänsä, että hänelle tuotiin pizzaa ja maissinaksuja! Jepjep. Vähän jännitimme, onko ruoka todella gluteenitonta. Ei nyt ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tuoda keliaakikolle pizzaa, mutta pakko oli luottaa, että se todella oli gluton. Sitten odottelimme, että pääsemme buffetiin käsiksi. Odotukset olivat korkealla!

Noh, ennen kuin me muut pääsimme buffetiin, miehelleni tuotiin erityisruoka. Ja surprise surprise, se oli patonki, joka oli täytetty kinkulla ja juustolla. Vähän taas ihmetytti, mutta pakko oli luottaa, että se todella oli gluton. Me muut pöytäseurueesta sitten haimme buffetista ruokaa. Mielenkiintoinen sekin. Suomalaisina tietenkin odotimme buffetin olevan notkuva pöytä erilaisia herkkuja. Noh, se olikin sitten sellainen kouluruokalatyylinen-ratkaisu. Meille lastattiin lautasille joka lajia; salaattia, riisipapupataa, lihaa ja keittobanaania. Ruoka oli tosi hyvää, mutta "juhlaruoaksi" hieman köyhää.

Saimme seurata myös karnevaalimaskien valmistusprosessia sekä bocha-tanssia merengen tahtiin. Lopuksi saimme pöytäkunnittain seitsemän erilaista äklömakeaa jälkkäriä, joita sitten maistelimme. Kaiken kaikkiaan sanoisin retkestä, että hieman kotikutoista ja olematonta, mutta kertyipäs taas uudenlaisia muistoja.

Sitten nukkumaan ja aamulla kohti uusia seikkailuja.

Torstaina lähdimme jälleen kohtii vanhaa kaupunkia, kiertelimme ja katselimme. Ostin äidille semmosen naivistisen taulun ja kävimme myös t-paita-ostoksilla Hard Rock-cafessa. Tänään oli tosi lämmin päivä, ehkä lämpimin tähän mennessä. Emme tehneet mitään sen ihmeellisempää kaupungilla. Saatuamme tarpeeksi kaupungilla maleskelusta tulimme laivalle, kävimme porealtaassa, otimme aurinkoa, lueskelimme, söimme Bistro Verandassa pitkän kaavan mukaan ja kävimme kuuntelemassa paikallisen bändin esittämää merengeä...

Huominen meneekin taas merellä kohti Alankomaiden antilleja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti