tiistai 31. tammikuuta 2012

Päiväkirjamerkintöjä Karibian-risteilyltä 3

18.-19.1. Dominikaaninen tasavalta, Santo Domingo, Hispaniola
Juu, eilinen päivä meni merellä ja touhua piisasi, kun kävin kuuntelemassa Karibian saarten erilaisuuksista Sareka Sehgalin kertomana sekä Tapio Markkasen luennoilla; aiheina Karibian saarten synty, Unescon maailmanperintö - kulttuuria ja luontoa sekä Amiraali Colonin (Kolumbus) viisi matkaa uuteen maailmaan. Paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa :)
Saavuimme siis lähes 10miljoonan asukkaan maahan, saarelle, joka on toiseksi suurin Karibianmeren saarista. Suurin saarihan on Kuuba. Dominikaaninen tasavalta on Espanjan siirtomaa ja siten hyvin espanjalaisvaikutteinen kaiken kaikkiaan. Maalla on samanlainen historia kuin kaikilla muillakin Karibianmeren saarilla (intiaanit-Kolumbus-eurooppalaiset-sokeriruoko-orjat-orjuuden kielto-maatyöläiset Intiasta jne...). Saaren todellinen itsenäistymisvuosi on 1865, vaikka se jo aiemmin yrittikin julistautua itsenäiseksi. Ja kuten tiedämme, saari on puolet Hispaniolan saaresta, toista puolta hallitsee Haiti.

Dominikaanisen tasavallan historia on kaiken kaikkiaan aika hurja. Dominikaanisen tasavallan itsenäistyttyä ja tultaessa 1900-luvun alkupuolelle tilanne vasta hurjistuikin poliittisesti. Valtaan nimittäin kipusi Rafae Leonida Trujillo, joka oli maan diktaattorina 30 vuotta (1931-61). Tuona aikana hän sai kiistatta paljon hyvää aikaan ja nosti valtion hyvinvointia, infrastruktuuria, koulujen tasoa jne, mutta hinta näistä hyvistä asioista oli todella kova, kuten saattaa arvata, kun kyseessä on diktaattori. Trujillo mm. määräsi kaikki haitilaiset asukkaat surmattaviksi sisäisen poliisin toimesta. Trujillo sai surmansa vuonna 1961, jonka jälkeen hänen perheensä on ollut maanpaossa. Tämän jälkeen tie kohti demokratiaa on pikku hiljaa auennut ja tämänpäivän elämä Dominikaanisissa alkaa vihdoin olla rauhallista. Tässä vain lyhyt historia, jokainen kiinnostunut voi ottaa sitten itse selville lisää.

Me saavuimme Santo Domingon satamaan klo 12. Saavuttuamme lähdimme heti katsastamaan, miltä maa näyttää. Heti satamassa meillä oli mieletön vastaanotto, oli tarjolla rommia, olutta, kaakaota ja suklaata! Lisäksi meille oli esiintymässä tanssiryhmä, joka tanssi merengen tahtiin. Hienoin vastaanotto tällä reissulla. Olihan se heille sinänsä eräänlainen näytönpaikka, sillä Kristina Cruises oli ensimmäinen suomalainen matkustajalaiva, joka saapui kaupungin satamaan, vanhan kaupungin kulmille.

Vastaanottokomitean jälkeen siirryimme vanhan kaupungin puolelle, jossa tieto finlandesien saapumisesta oli jo tiedossa paikallisilla taksisuhareilla , oppailla ja kauppiailla. He olivat heti vastassa vanhan kaupungin espanjalaisella aukiolla. Työnsähän hekin toki tekevät, mutta olivat meidän makuumme hieman liian hyökkääviä.

Katselimme historiallista kaupungia ja suunnistimme kohti kävelykatua, jossa ovat kaikki kaupat ja tietenkin ne turistikrääsäkaupat ja niiden innokkaat kauppiaat. Ihmettelimme ja kiertelimme. Täytyy sanoa, että heti ensi silmäyksellä kaupungista sai sellaisen espanjalaishenkisen kuvan, onhan kaupunki heidän alusmaansa ollut.

Myös toinen seikka pisti silmään - ROSKAT! En tiedä, millainen jätehuolto täällä on, mutta katujen varret ovat käsittämättömän roskaisia.

Yritimme mennä paikalliseen hampurilaisravintolaan syömään ja tilasimmekin jo tiskiltä eväät, mutta USD:t eivät heille käyneet, vaikka se muuten on hyväksytty valuutta ko. maassa, kuten muissakin Karibian maissa. Ravintolan nurkassa oli valuutanvaihtopiste, joten meidän ohjattiin sinne. Valuutanvaihtokaiffaria ei kuitenkaan näkynyt, vaikka odotimme noin puoli tuntia. Meille luvattiin, että hän on paikalla 10min kuluttua. Emme jääneet enää odottelemaan vaan häivyimme paikalta. Ehkä kaiffari oli sitten paikalla mañana, kuka tietää...

Huomasimme monessa kohtaa, että työmoraalia ei tästä maasta juuri löydy. Hauskanpito ja hengailu tuntuvat olevan tärkeämpiä asioita. Tämän meille totesi myös paikallisopas, kun matkustimme illalla kohti Dominikaanista fiestaa. Se olikin sitten oma luku sinänsä.

Dominikaaninen fiesta oli noin 45 min ajomatkan päässä ruuhka-aikana. Mielenkiintoinen muuten tuo liikennekulttuuri täällä: valoja ei noudateta eikä isojen teiden varsilla ole suojateitä, täytyy vain puikkelehtia välistä. Huh!

Päädyimme fiestapaikkaan, erään suositun ravintolan alakertaan. Alku oli vähän sellaista sähellystä, kunnes kaikki löysivät paikkansa. Alkuun saimme hyvät mehujuomat noukan alle. Sitten odottelimme alkuruokia. Se oli sellaista hernekeiton tyylistä keittoa sekä riisiä ja avokadoa. Mielenkiintoiset yhdistelmät, mutta hyvää oli! Mieheni gluteeniton ruokavalio oli huomioitu ja KC:n henkilökunta kyllä huolehti, että hänelle tuodaan erityisruoat, vaikka se tuntui hieman monimutkaista olevankin. Yllätys sinänsä, että hänelle tuotiin pizzaa ja maissinaksuja! Jepjep. Vähän jännitimme, onko ruoka todella gluteenitonta. Ei nyt ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tuoda keliaakikolle pizzaa, mutta pakko oli luottaa, että se todella oli gluton. Sitten odottelimme, että pääsemme buffetiin käsiksi. Odotukset olivat korkealla!

Noh, ennen kuin me muut pääsimme buffetiin, miehelleni tuotiin erityisruoka. Ja surprise surprise, se oli patonki, joka oli täytetty kinkulla ja juustolla. Vähän taas ihmetytti, mutta pakko oli luottaa, että se todella oli gluton. Me muut pöytäseurueesta sitten haimme buffetista ruokaa. Mielenkiintoinen sekin. Suomalaisina tietenkin odotimme buffetin olevan notkuva pöytä erilaisia herkkuja. Noh, se olikin sitten sellainen kouluruokalatyylinen-ratkaisu. Meille lastattiin lautasille joka lajia; salaattia, riisipapupataa, lihaa ja keittobanaania. Ruoka oli tosi hyvää, mutta "juhlaruoaksi" hieman köyhää.

Saimme seurata myös karnevaalimaskien valmistusprosessia sekä bocha-tanssia merengen tahtiin. Lopuksi saimme pöytäkunnittain seitsemän erilaista äklömakeaa jälkkäriä, joita sitten maistelimme. Kaiken kaikkiaan sanoisin retkestä, että hieman kotikutoista ja olematonta, mutta kertyipäs taas uudenlaisia muistoja.

Sitten nukkumaan ja aamulla kohti uusia seikkailuja.

Torstaina lähdimme jälleen kohtii vanhaa kaupunkia, kiertelimme ja katselimme. Ostin äidille semmosen naivistisen taulun ja kävimme myös t-paita-ostoksilla Hard Rock-cafessa. Tänään oli tosi lämmin päivä, ehkä lämpimin tähän mennessä. Emme tehneet mitään sen ihmeellisempää kaupungilla. Saatuamme tarpeeksi kaupungilla maleskelusta tulimme laivalle, kävimme porealtaassa, otimme aurinkoa, lueskelimme, söimme Bistro Verandassa pitkän kaavan mukaan ja kävimme kuuntelemassa paikallisen bändin esittämää merengeä...

Huominen meneekin taas merellä kohti Alankomaiden antilleja...

Päiväkirjamerkintöjä Karibian-risteilyltä 2

16.1., Antigua, St. John's

Dodiin, eiliset karnevaalit menivät erinomaisesti! Pukeutujia oli melko vähänlaisesti, mutta me kuitenkin osallistuimme 7 muun kanssa naamiaiskisaan. Meidän tuli tuoda itsemme tunnetuiksi tunnin aikana. Aluksi harjoittelimme muiden osallistujien kanssa samban askelia ja sen jälkeen meillä oli vapaata aikaa seurustella ihmisten kanssa. Emme valitettavasti ehtineet kiertää koko salia, vain vajaan puolet :(

En tiedä menikö aika kuin siivillä vai lyhenikö tunti puoleen tuntiin?! Meillä jäi kuitenkin vaalityö kesken ja siitä olemme hieman harmissamme. Osa, jonka kanssa juttelimme olivat jo ehtineet äänestää ja laputkin oli kerätty pois. Väitän, ettei meillä loppujen lopuksi ollut tuntia aikaa! No, ei se mitään.

Yleisö siis sai äänestää kolme parasta ja kolmannelle sijalle tuli Dumbledore, me toiselle sijalle ja ensimmäisen sijan vei lavaleopardi. Hauskaa oli! Saimme palkinnoksi kuoharipullon, jonka sitten jaoimme pöydässämme istuneen pariskunnan kanssa. Sitä tunsi olevansa kuin paraskin julkkis, kun ihmiset tulivat pyytämään, saako ottaa kuvia :D Unohdin muuten mainita meidän "repliikkimme", jolla markkinoimme itseämme: " Meidän oli tarkoitus valloittaa laiva, mutta laivan tunnelma valloittikin meidät!"

Nyt sitten olemme tällä risteilyllä kolmen parhaan joukossa ja kaikkien Karibiankierrosten kolme parasta osallistuvat varsinaiseen finaaliin, jossa on 1000€, 600€ ja 300€ palkinnot. Olisi tietenkin hieno voittaa joku palkinnoista, mutta se jää nähtäväksi.

Hieno ilta oli ja vielä tänäänkin monet tulivat juttelemaan ja sanomaan, että olimme parhaita. Pääasia tietenkin on, että saimme tuottaa hyvää mieltä itsellemme sekä kanssamatkustajille!
Tänään olemme sitten olleet Antiguassa, St. John'sin kaupungissa. Aamupäivän vietimme rantaretkellä Dickensons Bayssa. Aivan ihanan turkoosia merivettä ja valkoista hiekkaa. Hiekka oli siinä mielessä jännää, ettei se ollut yhtään kuumaa vaan ihan viileää! Meille oli varattu aurinkotuolit rannalta ja siellä vietimme noin 4h. Saimme jälleen maistaa myös rommipunchia. Sehän on siis vaaleaa rommia+hedelmämehua. Pientä myötähäpeää tunsin parin keski-iän ylittäneen suomalaisnaisen kohdalla, kun he kantoivat rommipuncheja kaksin käsin ja olivat melkoisessa huppelissa aika pian. No, jokainen tietenkin pitää hauskaa tavallaan, mutta se että aletaan halailla baarimikkoja ja kauppiaita on hieman nolostuttavaa sivusta seuraaville, varsinkin kun huomaa, etteivät kyseiset halattavat henkilötkään tilanteesta erityisemmin nauti. No eihän tuo liene minun häpeäni :) Se vain ikävä kyllä vahvistaa sitä Suomikuvaa, joka monilla on...

Rannaltatulon jälkeen suihkuun ja ruokailemaan, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan kaupungin pieneen keskustaan, joka alkoi suoraan satamasta. Kiertelimme keskustan turistikrääsäkauppoja ja istuskelimme katsomass paikallisia; lapset pääsivät koulusta ja olivat sonnustautuneita erilaisiin koulupukuihin - tasa-arvoistava tapa kai sekin, brittien peruja.

Antigua on kuulemma erilaisten julkkisten lomamesta, emme kyllä ketään tunnettuja nähneet.

Sellaisen mielenkiintoisen kokeilun tein, että nautin paikallisten janojuomaa eli kookospähkinän vettä suoran kookoksesta, maksoi $2. Mies teki kookokseen reiän ja sieltä sitten pillillä juotiin tätä makeaa vettä. Ei siitä nyt mikään herkku tullut, muttei se pahaakaan ollut.
Kaikenkaikkiaan tämä oli taas erilainen verrattuna edellisiin saariin. Täällä näköala oli vehreämpi eikä taloja ole rakennettu rinteeseen yhtä tiheästi kuin esim. Grenadassa. Antigua vaikuitti myös eniten turistikohteelta näistä paikoista, missä olemme käyneet ja onhan täällä ne 365 rantaa! Ihmisten toimeentulo tulee suurimmaksi osaksi turismista ja sen kyllä huomaa!

Huomenna vietämme sitten päivän merellä. Meripäivä on täynnä luentoja ja ohjelmaa, joten aika mennee nopeasti. Olen myös varannut ajan intialaiseen päähierontaan - ihanaa!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Päiväkirjamerkintöjä Karibian-risteilyltä 1

Hei,

Vietimme kaksi viikkoa Kristina Cruisesin Itä-Karibian risteilyllä. Tässä päiväkirjamerkintöjäni...

12.1., lähtöpäivä, lentokoneessa
Lähdimme tänään klo 10 maissa Suomen aikaa. Lento kestää rapiat 10h ja vielä olisi about 3h jäljellä. Vähän on pitkä matka, mutta perille pääseminen varmasti palkitsee. Tämä ilta ja huominen päivä ollaan Barbadoksella, Bridgetownissa ja illalla laiva lähtee sitten merille kohti seuravaa satamaa, Grenadan St. George's. Lentokoneen sapuskat olivat ihan ok. Saa nähdä, miten jaksetaan, kun Karibialla kello on 6h vähemmän kuin meillä, joten samoilla silmillä pitäisi jaksaa sitten vielä lähes kokonainen päivä! No onneksi saimme sentään olla tätini luona yötä niin ei tule yhtämittaista matkustamista ihan hirveästi. Eiköhän tämä rytmi tästä kohdilleen muutu.

13.1., Barbados, Bridgetown, Karibian helmi
Tämän päivän vietimme Bridgetownissa. Eilen illalla kävimme infotilaisuudessa ja sen jälkeen buffet-päivälliselle. Voi vitsit, kun oli hyvää ruokaa! Nam! Täytyy kyllä jatkossa yrittää hillitä itsensä syömisen kanssa ;) Syömästä lähestulkoon suoraan nukkumaan ja kyllä uni maistui!

Aamulla herättyämme klo 7 menimme runsaalle ja hyvälle aamiaiselle, jonka jälkeen lähdimme kohti kaupungin keskustaa, jossa asuu kolmannes saaren asukkaista eli noin 100 000 asukasta. Kävilimme keskustaan, satamasta noin 2km. Sää oli tänään sellainen hieman nihkeä, mutta lämmin, about 25astetta. Välillä ripotteli vettä, mutte eipä se juuri menoa haitannut.

Kävelimme ja katselimme päämäärättömästi. Btown on pieni kaupunki, jossa asuu erittäin kauniita/komeita ja ystävällisä ihmisiä. Tuntemattomt moikkailivat ja toivottivat hyvää huomenta kaduilla kulkiessamme. Kiva fiilis tässä kaupungissa. Erityisesti kiinnitin huomiota ihmisten hiuksiin, ihanasti leikattuja ja laitettuja! Monilla miehillä oli pitkät rastat, jotka oli koottu päälaelle sellaisen sukan alle.

Sen ihmeempiä emme ostelleet. Minä kävin toki ostamassa paikalliselta naiselta donitsin pakettiauton peräkontista. Hyvää oli, vaikka kaupanteko melko hidasta puuhaa olikin! Kiertelimme kaupungilla jalat väsyksiin ja sen jälkeen palasimme satamaan, laivalle.

Laivalla nautimme vielä auringosta ja kävimme pulahtamassa altaassa, jossa oli merivesi. Ihanan virkistävää! Tänään oli myös pakollinen turvallisuusharjoitus!

14.1.. Grenada, St. George's, maustesaari
Tänään lähdettiin heti aamupalan jälkeen Tropiikkia ja mausteita -retkelle. Ajoimme pikkubusseilla kaupungin katuja pitkin. Kadut olivat aivan älyttömän kapeita! Jos joku tulee vastaan niin melkein täytyy peruutella ja päästää toinen ohi :D Lisäksi kadut ovat kuin San Franciscossa ikään, erittäin jyrkkiä!

Grenada on muodostunut tulivuorenpurkauksista, kuten muutkin Karibian saaret (paitsi Barbados), joten maisemat ovat mäkiset. Täällä on paljon enemmän kasvillisuutta kuin Barbadoksella. Se johtuu maaperän hedelmällisyydestä. Keskiosissa maata on jopa trooppista viidakkoa. Ajoimme rantatietä kohti pohjoista ja tie oli kyllä melkoisen mutkitteleva ja töyssyinen, vaikka tiet ovat kuulemma hyvässä kunnossa. No maan varallisuustasoon nähden kyllä varmasti ovatkin :)

Ensimmäisenä vierailimme maustetilalla, jossa tuoksuttelimme ja näimme erilaisia mausteita. Näimme myös kaakaopavun ja sen valmistusprosessia. Ostin tilalta maustesekoituksen, saapahan ainakin nuuskutella ja muistella, ellei käytä niitä. Tuoksut ovat kerrassaan upeita, Suomesta saatavat mausteet ovat kyllä menettäneet tyystin sen, mitä ne suoraan luonnosta poimittuna ovat.

Maustetilalta jatkoimme matkaa kohti Grand Etang-järveä, joka on graaterijärvi. Saavuimme sinne ja joimme paikallisen rommipunchin. Pete otti musta kuvan maustetyttöjen kanssa. Se on heidän bisneksensä, pulittivat dollarin per tyttö. Ihan hauska idea sinänsä!
Grenadan ilmasto on kyllä melkoinen; aurinko paistaa ja parin minuutin päästä voi jo ripotella vettä! Tästä johtuen näköalapaikalla Etang-järvelle oli sumuista, joten ensin järveä ei edes nähnyt, mutta sattumalta järvi halusi esittäytyä juuri meille :)

Tuolta lähdimme sitten vielä katsomaan Annadalen vesiputousta, ei mikään valtaisa nähtävyys, mutta nätti paikka sinänsä. Tuolla vesiputouksella nuoret miehet näyttivät taitojaan hyppäämällä vesiputouksen alhaalla olevaan lammeen - tietenkin dollarin maksua vastaan :D Bisnestä sekin. Putoukselta lähdimme vielä Fredrikin linnoitukselle kuvaamaan Grenadaa kokonaisuudessaa, siellä jälleen sade yllätti.

Matkan varrella näimme erilaisia kasveja luonnonvaraisena, mm. mangopuu, banaanipuita, passionhedelmäpuu, karambolapuu, muskottipähkinäpuu, kahvipensas, kaakaopuu, kookospuu ja paljon muuta. Ihan mieletön luonto. Näimme myös jättiläismäisen kuningaspalmupuun.

Retken ja pienen huilauksen jälkeen lähdimme tassuttelemaan kaupungille. Kaupungin pääkatu kiertää luonnonmuodostaman satama-altaan. Pääkadun varrella ei ole oikein mitään. Täällä ei todella ole mitään kulutusyhteiskunnan meininkiä, vaikka nuoret miehet uudenkarheilla autoilla popit soiden ajavatkin.

Kaiken kaikkiaan kaunis, mäkinen ja luonnoltaan monimuotoinen maanpaikka tämä Grenada, joka on vasta viime vuosina saatu rakennettua uudelleen vuoden 2004 Ivan-hirmumyrskyn jälkeen. Sitä vain ihmettelen, että minkä ihmeen takia kaikki, etunenässä Kolumbus, ovat halunnet historian mittaan valloittaa tämän maan. Kullan toivossa luultavimmin.

15.1., Martinique, Fort-de-France, kukkien saari
Ranskassa ollaan! Yhtenä mielenkiintoisena anekdoottina historiasta mainittakoon, että Napoleonin vaimo, Josephine, oli kotoisin täältä, eräältä plantaasitilalta. Alunperin Josephinen siskon oli tarkoitus mennä naimisiin ranskalaisen kreivin kanssa, mutta sisar kuoli ja Josephine lähtikin Ranskaan ja hänestä tuli poliitikkojen rakastajatar ja sitä myöten myöskin Napoleonin rakastajatar ja vaimo.

Tänään aloitimme päivän hyvin nukutun yön jälkeen ja lähdimme aamupalan jälkeen keskustaan. Seurasimme sinistä tietä kohti keskustaa. Turistinkin on helppo osata satamasta keskustaan, kun tie on koko matkalta maalattu sinisellä :D Hilarious!
Kävimme St. Louisin linnoituksella ja siellä törmäsimme vihreään iguaaniin! Saimme hyvää videokuvaa ensimmäisestä matkallamme tapaamastamme liskosta, tämä ei kylläkään jäänyt ainoaksi kohtaamiseksi!

Tänään on sunnuntai, joten kaupungin kaupat ovat kiinni. Noh, kävimme me sitten katolisessa St. Louisin katedraalissa, jossa nunna laulatti porukkaa ennen messua - hengennostatusta!

Jokin turistikrääsäkauppa oli auki ja kävin siellä ihmettelemässä ja juttelemassa paikallisten naisten kanssa. Ostin sellaisen naivistisen maalauksen. Tämän jälkeen siirryimme pienelle rannalle ja uimaan Karibianmereen! Ihanan lämmintä vettä, oi oi! Olimme rannalla jonkin aikaa kunnes lähdimme takaisin laivalle. Meriveden lämptila oli kyllä varmasti +25, oli se niin lämmintä!

Maisemat täällä Martiniquella ovat hieman samanlaiset kuin Grenadalla eli vuoristoiset. Tämä on kuitenkin selkeästi näistä kohteista länsimaisin ja eurooppalaisin, onhan tämä osa Ranskaa. Tämän päivän lämpötila on ollut reilusti helteen puolella. Nyt kuitenkin hieman jälleen ripottelee vettä. Kävimme sataman Dutu Free:ssä ostoksilla. Täytyy sanoa, että ei täällä kyllä ole oikein mitään ostettavaa, ei kertakaikkiaan vaikka kuinka etsii...
Satamassa juttelin paikallisen Jamesin kanssa, hän oli kovin utelias tietämään, mistä tulemme ja minne menemme :)

Tänä iltana meillä olisi sitten luvassa KARNEVAALIT! Ilmoittauduimme mieheni kanssa pukeutumiskisaan, saa nähdä, miten meidän käy! Siitä raporttia sitten huomenna.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Vuoden 2011 kohokohdat

Riemullista uutta vuotta 2012!

Ajattelin näin vuoden alkajaisiksi miettiä viime vuoden tärkeimpiä ja iloisimpia tapahtumia, kohokohtia, tehdä eräänlaisen inventaarion viime vuodesta...

Tammikuu
* tammikuu meni sukkelaan APO-opintojen parissa ja töissä
* kävin ensimmäistä kertaa Sulvan kestikievarissa, se jäi mieleen! Siellä vietimme työporukallla viikinkipeijaisia :D


Helmikuu

* Olin mukana Teatteri X:n Pienin yhteinen jaettava -projektissa kaffilantätinä ;)
* APO-jakso
* Arttu-kummipoika täytti 2vee!

Maaliskuu
* Otto-kummipoika 1vee
* APO-jakso
* Edinburghin reissu - ihana kaupunki!
* kukkasidonnan alkeet -kurssi ja paaaaaljooon uusia taitoja, jes!

Huhtikuu
* työkuviot vaihtuivat huhtikuulla
* APO-jakso
* sain opetusfilosofiani valmiiksi
* Pidin ensimmäisen lanssikurssini: Monikulttuurisuus taiteen silmin

Toukokuu
* sain APO-opinnot päätökseen - nyt mä oon oikeesti ope!
* veljen vaimon polttarit

Kesäkuu
* retki Turkuun, käynti Turun linnassa ja Herra Hakkaraisen talossa Vammalassa
* rakkaan veljen ja hänen kauniin vaimonsa häät <3




Heinäkuu
* LOMA LOMA LOMA
* ihana Italian reissu - Trapani-Pisa-Rooma

Elokuu
* 2 vuotta opistolla töissä
* äipän ja isän samojedityttö Tellu-Talvikki saapui ihastuttamaan olemuksellaan
* yhdessä rakkaan kanssa 7v., kihloissa 6v. ja naimisissa 2v. <3 <3 <3


Syyskuu
* Eemeli-kummipojan 10-synttärit Riiassa
* paljon töitä!

Lokakuu
* syyslomaviikko
* paljon töitä!

Marraskuu
* kansainvälinen ilta - juontohommia
* bingokiharat!!!
* Yön 30vee-konsertti

Joulukuu
* Pikkujoulut Sulvan kestikievarissa - jälleen viikinkipeijaisten merkeissä
* pitkä joululoma
* yhdessäoloa rakkaan kanssa



Lyhyenä yhteenvetona, vuoden 2011 tulen muistamaan APO-opinnoista, uusista tuttavuuksista ja ystävistä, uusista ja mielenkiintoisista työjutuista ja mahtavista reissuista.

Toivotaan, että vuosi 2012 on yhtä ihana kuin edeltäjänsäkin :) Tehdään siitä sellainen!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Urbaani löytöretkeily vol 2.

Kävimme opiskelijoiden kanssa löytöretkeilemässä toisemmankin kerran. Tässä kuvasatoa tuolta retkeltä...