maanantai 17. lokakuuta 2011

Mistä kiinnostus kulttuureihin?

Olen tässä muutaman päivän pohdiskellut, että miksi olen kiinnostunut kulttuureista, uskonnoista, historiasta jne... Lähdin etsimään vastausta ja törmäsin lapsuuteeni. Löysin muutaman hyvän argumentin sille, mikä kiinnostustani on ohjannut...

Ensinnäkin, perheemme on aina matkustanut. Olen tehnyt ensimmäisen ulkomaanmatkani 5-vuotiaana, Italiaan Riminille äidin ja isän kanssa. Sen jälkeen olen käynyt jossakin lähes vuosittain ja nyt vanhemmiten kolmesta viiteen kertaan vuodessa. Näin ollen olen saanut kosketuspintaa muihin kulttuureihin jo hyvin nuorena.

Toinen merkittävä tekijä ovat olleet innostavat opettajat. Jo ala-asteella innostuin historiasta, kun kävimme läpi Egyptin historiaa. Muistan piirtäneeni muistiinpanojen yhteyteen kuvia pyramideista ja sfinkseistä, täysin omaehtoisesti ja oman kiinnostukseni takia. Lisäksi muistan lainanneeni kirjastosta kirjallisuutta, jotka käsittelivät näitä aiheita. Myös yläasteella ja lukiossa opettajani, erityisesti historiassa, olivat loistavia.

Kolmantena syynä näen sen, että olen saanut todellista kosketuspintaa myös kaukaisempiin kulttuureihin ollessani vähän toisella kymmenellä. Äitini toimi 90-luvun puolivälin paikkeilla kehitysyhteistyöprojektissa, jossa olivat mukana paikkakuntamme yrittäjät sekä yrittäjiä Tansaniasta, Mwangan kylästä. Yhteistyöprojekti toi 12 tansanialaista, mwangalaista omalle paikkakunnallemme oppimaan yrittäjyyttä. Sain tutustua näihin 12 tansanialaiseen mieheen ja naiseen, olipa matkassa mukana pieni, vajaan vuoden ikäinen, poikakin. Isälläni on yritys, johon yksi tansanialaisnaisista tuli oppimaan. Hänen nimensä oli Betty. Oli hienoa kokeilla omaa englannin kielen taitoa ja jutella Bettyn kanssa. Muistan myös sellaisen tilanteen, kun oli kahvin aika ja jostakin syystä sähköt menivät poikki juuri silloin, kun kahvia oli tarkoitus keittää. Meille Suomessa tilanne on heti ongelmallinen, mutta onneksemme meillä oli keskuudessamme Betty, jolle pitkätkin sähkökatkokset olivat arkipäivää. Hän ei pienestä hätkähtänyt vaan kysyi, että onko meillä ulkotulta. Olihan meillä pihalla grilli... No, kahvit keittyivät siinä sitten ulkona ja hyvät sumpit olivatkin! :) Olimme Bettyn kanssa kirjeenvaihdossa pitkään heidän Suomessa vierailunsa jälkeen...

Lisäksi kotimme ilmapiiri on ollut aina myönteinen muualta tulleille ja meidät on kasvatettu siihen, että "tee ihmisille se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän".
Kotonamme on käyty keskusteluja (joskus erittäin kiivaitakin) uskonnoista ja kulttuureista. Samaan aikaan, kun isäni on lukenut Raamattua, äitini on tulkinnut astrologista karttaansa. Tämä tilanne on antanut hyvän mahdollisuuden keskustella asioista. Myös äitini kiinnostus erityisesti muslimikulttuuriin on avannut myös minun silmäni näkemään erilaisuutta. Olen jo hyvin nuorella ikää (ehkä liiankin nuorena) lukenut useita musliminaisten "elämäkertoja", jotka ovat hyvinkin raadollisia kertomuksia näiden naisten elämästä.

Näkökulmia ja terävyyttä keskusteluihin saatiin, kun lähdin opiskelemaan uskontotiedettä ja historiaa... Opintoni olen päättänyt, mutta keskustelu jatkuu ja tiedonhaluni sen kun kasvaa! Onnekseni saan tehdä työtä, jossa voin puhua suvaitsevaisuuden puolesta, rasismia vastaan!

Uskon, että kun asioista keskustellaan, otetaan selvää faktoista, puhutaan reilusti eri näkökulmista, otetaan todellista kosketuspintaa muualta tulleisiin ja ollaan avoimia asioille niin voidaan saavuttaa todellista tietämystä muista kulttuureista. Ja se, että tiedämme auttaa meitä myös suvaitsemaan. En ymmärrä turhaa uhoamista ja suunsoittoa ihmisiltä, jotka eivät oikeasti tiedä! Se saa vain karvani nousemaan pystyyn... En ajattele, että maailmanrauha on helppo asia aikaansaada, mutta jokainen voi olla ihminen ihmiselle! Pienetkin teot merkitsevät!

Ja mikä ihme tuo ihonväriin katsominenkin on!!! En ymmärrä!

Kun minä synnyin, minä olin musta.
Kun minä pelkään, minä olen musta.
Kun minä suutun, minä olen musta.
Kun minä palelen, minä olen musta.
Kun sinä synnyit, sinä olit vaaleanpunainen.
Kun sinä pelkäät, sinä olet valkoinen.
Kun sinä suutut, sinä olet punainen.
Kun sinä palelet, sinä olet sininen.
– Ja sinä sanot, että minä olen värillinen.

(Ajankohtainen kakkonen 28.12.1998)


Olen kiinnostunut erityisesti tämän alueen kulttuureista, uskonnoista ja elämästä. Suuri haaveeni on päästä Afrikkaan!

Laitan tähän vielä listan kirjoista, enimmäkseen musliminaisten kirjoittamia, jotka olen lukenut ja joita suosittelen luettavaksi. Mukana myös muutama muu kirja :)

Nojoud Ali: Nojoud 10 vuotta, eronnut
Mende Nazer: Orja. Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen
Soheir Khashoggi: Kangastus
Deborah Rodriquez: Kabulin kauneuskoulu
Francesca Marciano: Matka kuvien taakse
Latifa: Kätketyt kasvot
Jean P. Sasson: Prinsessa / Prinsessan tyttäret / Prinsessa Sultana / Mayada. Saddamin vanki
Leila Aboulela: Minaret (englanniksi)
Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä
Safiya Hussaini ja Tungar Tudu: Minä, Safiya
Tehmina Durrani: Herrani, valtiaani
Miriam Ali: Lasteni tähden
Rajaa Asanea: Riadin tytöt
Virginia Lee Barnes ja Janice Boddy: Aman. Somalitytön tarina
Ayaan Hirsi Ali: Pakomatkalla
Dine Miller: Aavikon kukka
Fatima Mernissi: Unelma vapaudesta. Lapsuuteni haaremissa
Zana Muhsen: Myyty! / Lupaus vapaudesta
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa / Leijapoika
Corinne Hofmann: Valkoinen masai / Den vita massajens dotter (ruotsiksi) / Resan tillbaka till den vita massajen (ruotsiksi)
Anja Snellman: Parvekejumalat
Izzeldin Abuelaish: En suostu vihaamaan. Palestiinalaislääkärinä Gazassa ja Israelissa.
Sabine Kuegler: Viidakkolapsi / Paluu viidakkoon / Elämän viidakossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti