keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kalligrafiaa

Nyt olen törmännyt sellaiseen harrastukseen, josta en luovu, nimittäin KALLIGRAFIAAN... Kauniit kirjaimet ovat lumonneet minut pauloihinsa ihan totaalisesti. Olen ollut tämän viikon Kalligrafia-kurssilla ja täytyy sanoa, että innostus vain kasvaa ja kasvaa... Kävin jo keväällä lyhyemmän kurssin Lapuan kristillisellä opistolla, mutta nyt kun olen saanut harjoitella kalligrafiaa päivittäin niin tuntuu, että se on mun juttu!

Kalligrafian parissa aika kuluu kuin siivillä... Kalligrafiassa keskittyy niin totaalisesti omaan tekemiseensä ja taiteeseen, ettei ulkomaailmasta ymmärrä mitään. Kaiken lisäksi tämä on harrastus, jossa voi kehittyä loputtomasti, koskaan ei ole valmis.

Ensikosketuksen kalligrafiaan olen saanut jo ala-asteella, kun opettajamme Erkki Hannula jakoi, muistaakseni historian tunnilla, meille monisteen, jossa oli goottilaiset kirjaimet. Muistan harjoitelleeni niiden tekoa kotona, mutta tuolloin en ymmärtänyt, että kirjainten teko vaatii oikeanlaiset työvälineet. Nyt niitä työvälineitä on sitten opeteltu käyttämään ja tuntuu, että kaikki mahdolliset pelit ja pensselit täytyisi saada heti itselleen :) Olen kuitenkin pyrkinyt hillitsemään itseäni - ensin opetellaan ja sitten hankitaan uusia välineitä :) Saa nähdä kuinka onnistun! Jouduin jo nimittäin ostamaan "työkalupakin" välineilleni, joita olen tällä viikolla ostanut ;D

Uskon, että tätä aion harrastaa ja harjoitella tulevaisuudessa hyvin aktiivisesti...

Tässä pari korttia...



Suomen Kalligrafiayhdistys > www.kalligrafia.org

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lontoon innoittama

En periaatteessa käy samassa kohteessa useampaan kertaan, mutta täytyy myöntää, että neljäs kerta Lontoossa toi jälleen uusia näkökulmia kyseiseen kaupunkiin. Lontoo on paikka, jossa löytää aina jotakin uutta ja ihmeellistä. Lontoossa yhdistyvät mielestäni hienosti perinne ja moderni.

Itse nautin suunnattomasti Lontoon eri kaupunginosien erilaisista tunnelmista. Tällä kertaa Lontoossa käydessäni ihastelin esimerkiksi NottingHillin talojen pieniä pihapiirejä, joissa ruusut kukoistivat kauneimmillaan...

Tällä kertaa sain nähdä myös aidon pikkukylän, Bishops Stortfordin, jossa keskellä kylää oli kirkko n. 1200-luvulta ja majatalo, jossa on toiminut juottola jo 1400-luvulla... Tuossa kylässä oli tunnelma kuin keskiajalta...

Kylän kirkko ja sen ympäristö tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se rauha, seesteisyys ja pyhyys, joka tuolla kirkkomaalla viipyi ja hiipi oli uskomatonta. Tunnelmaan vaikutti varmasti myös se, että oli ilta eikä muita ollut liikkeellä, kun kuljeskelin tuon kirkon pihamaalla... Mieleeni tuli, että tämä on kuin kuva edellisestä elämästäni :)