perjantai 11. kesäkuuta 2010

Samojedityttö Netta-Natalia in memoriam

Harkitsimme sisarustemme kanssa pitkään, että mikä koirarotu olisi suloisin, ihanin ja kaikista paras. Päädyimme samojediin, tuohon lumivalkoiseen, nättiin koiraan, jolla on lempeä luonne... Lähdimme siskoni kanssa hakemaan koiraa satojen kilometrien päästä, Rovaniemeltä, Iciveitican kennelistä. Perille saavuttuamme pennut olivatkin meitä vastassa ja meidän Netta (kennel-nimeltään Iciveitican Cuurancucca) oli ensimmäisenä, uteliaana, mutta hieman arkana tulossa meitä kohti. Saimme viralliset asiat kuntoon ja sitten olikin edessä pitkä ajomatka kotiin. Minä ajoin autoa ja siskoni oli takapenkillä ikävää uikuttavan pennun kanssa. :( Koira oli kuitenkin maailman suloisin! Minulla oli tekemistä hereillä pysymisen kanssa niiden satojen kilometrien aikana, mutta Kokkolaan päästyämme huokaisin jo helpotuksesta, enää tunti! Pääsimme iltamyöhällä kotiin... Matkan ja väsymyksen palkitsi se, miten muut perheenjäsenet tulivat meitä vastaan ja se ilo (!), joka heidän kasvoiltaan paistoi! Nyt saimme Netta-Natalian kotiin.

Netta-Natalia oli arka ja ujo, mutta silti hyvin utelias ja innokas koira, joka osallistui kaikkeen! Ensimmäisenä iltana Netta oli tietenkin peloissaan ja ihmeissään, olihan se joutunut vieraaseen paikkaan, eroon omasta emostaan ja laumastaan. Netta juoksi sisälle päästyään sängyn alle ja kurkki sieltä varovasti sängyn ympärille kerääntynyttä, ihastelevaa yleisöä :) Toinen turvapaikka Netalle löytyi keittiön pöydän alta :)

Netta-Natalian nimen on keksinyt isäni, joka on kyseistä nimeä kaupitellut kaikille sukuumme syntyville tyttölapsille :) Loppujen lopuksi isä saikin sitten itse tuon Netta-Natalian ja se olikin ainut ja oikea nimi samojeditytöllemme.

Netan ensimmäinen vuosi oli opettelua puolin ja toisin ja pian huomasimme, että Netta on aivan niin kuin me muutkin. Nettaa lähestulkoon pidettiin sylissä ensimmäinen vuosi, oli se niin ihana. Netasta tuli tärkeä osa perhettämme ja isästäni "Jommasta" Netan paras ystävä. Netta oppi moni juttuja ja juoksi pitkänkin matkan takaa korvat lerpattaen ruokailemaan, kun navut kilahtivat ruokakuppiin. Netta oppi myös vetämään köyttä ja leikkimään omilla pehmoillaan. Netta oli aivan hulluna pehmoleluihin ja usein olikin kausia, että Netta levitti kaikki pehmonsa ympäri tonttiamme ja paijasi niitä sitten :) Netalla oli tapana käydä ihastelemassa pehmokokoelmaamme vintillä. Netta ei kuitenkaan koskaan ottanut pehmoja hyllystä vaan antoi niitten olla siellä. Netta ei muutenkaan tehnyt pahojaan, ei edes pentuna! Yksi ainoa paalunkulma on vähän järsitty, mutta muuten Netta leikki omilla leluillaan eikä tehnyt tuhojaan.

Netta oppi avaamaan ulko-oven itse ja oli siten hyvin omatoiminen koira, kun se halusi ulos niin ei muuta kuin hyppäys ja tassu rivalle ja niin pääsi pihalle. Samoin Netta oppi avaamaan kylpyhuoneen oven ja pyysi siten juomaan. Netta joi juoksevaa vettä kylpyhuoneessa, eihän meidän prinsessalle kelvannut kuin raikas vesi!

Netta nautti ylikaiken paijaamisesta ja harjaamisesta eikä se moittinut edes kynsien leikkaamista, kaikki huomio oli aina hyvästä! Ja tyttö kun oli niin kaikki hajut, voiteet, huulirasvat, kukat ja muut tuoksut olivat Netalle tärkeitä. Se kävi nuuskuttamassa aina, jos oli laittanut vaikkapa huulirasvaa ;) Myös oma kauneus, etenkin etutassujen, oli Netalle tärkeää, sillä etutassut piti aina nuolla kiiltäviksi ja hienoiksi!

Sunnuntaiaamuiset postinhakulenkit Jomman kanssa olivat yksi Netan viikkojen kohokohtia ja Netta tiesi, koska on postipäivä. Sunnuntaiaamuisin Netta alkoi olla siihen malliin levoton, että Jomman oli joka sunnuntai lähdettävä postilenkille. Nettaahan ei muuten pidetty hihnassa vaan se sai olla villinä ja vapaana pihassa, mutta ei silti koskaan karannut! Se oli koiranelämää se. Joskus Netta saattoi tulla kaukaakin pellolta omilta retkiltään nenä mustana, mutta koskaan se ei karannut.

Myös lauantaiaamut olivat Netalle tärkeitä, sillä silloin postinkantaja toi Netalle oman postin, Netta sai joka lauantaiaamu pullan ja sehän oli juhlaa! Netta osasi odottaa myös tätä hetkeä joka viikko ja jos Netta sattui olemaan vaikkapa sisällä postin tullessa niin postipoika painoi rääkkää ja Netta säntäsi pihalle hakemaan postiaan. Netasta tykkäsivät kaikki!

Netan paras koiraystävä oli Akka-mäyräkoira. Akka asuu naapurissa ja se aina silloin tällöin karkasi ja tuli kyläilemään Netan luo. Netta ja Akka olivat sellainen parivaljakko, että silloin olivat matot rutussa ja ilo ylimmillään! Netta antoi auliisti Akan syödä omat napunsa, aivan niin kuin Netta antoi joskus kissojen ja muidenkin ystäviensä syödä omat napunsa. ;)

Joka aamu Netalla oli omat kuvionsa, eikä rituaaleista poikettu. Äiti päästi Netan sisälle aamulla, mikäli Netta oli mennyt ulos ja ensimmäisenä Netta säntäsi Jommaa herättämään, Netta hyppäsi sängylle ja nukkui Jomman kanssa siihen asti kunnes Jommakin heräsi. Mikäli Jomma olikin jo noussut niin silti Netta meni aina ensimmäisenä isää etsimään, vaikka isä olisi ollut se, joka sen ovenkin avasi ;)

Netta ei juurikaan haukkunut, vain silloin, kun joku täysin vieras tuli mäelle. Netta tunnisti jo kaukaa oman perheen auton äänet ja tuli iloisesti häntää heiluttaen vastaan. Se onkin sellainen asia, jota jään kaipaamaan, kun menen kotona käymään, enää ei ole Netta iloisesti vastassa ja autoon nousemassa, kun avaan auton oven. :(

Yksi Netan lempipuuhista oli maata juuri pestyjen pyykkien alla, kun ne oli ripustettu pihalle. Myös omassa kopissa roikkuva matto oli tärkeä ja sen alla Netta usein makasi ja katseli maailmaa. Netta käärittiin samaiseen mattoon, kun Netta haudattiin.

Netasta olisi monta ihanaa tarinaa kerrottavana ja ehkä jatkan juttua vielä toisella kertaa, mutta tämä tällä kertaa.

Netan oli aika mennä ja haluan ajatella, että Netta on nyt vuonna 2003 kuolleen paappamme koirana, siinä on hyvä parivaljakko!

Netta-Natalian kennelnimi Cuurancucca lienee jonkinlainen enne... Juuri kun ehdimme ihastua, nähdä cuurancucan kauneuden, haurauden ja ainutlaatuisuuden, se onkin jo poissa.



keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Jyväskylän reissu 2/2

Minulta jäikin tuo toinen asia kertomatta ja kesken viime viikolla, joten palaan asiaan nyt.

Toinen ihmetyksen aiheeni, joka ei liity ainoastaan Jyväskylään vaan kaiken kaikkiaan kyseiseen aiheeseen eli sisustuskauppoihin.

Vierailin Jyväskylän lähestulkoon kaikissa sisustuskaupoissa ja totesin, että kaikki myyvät samaa? Miksi? Tähän ongelmaan olen törmännyt viimeisen parin vuoden aikana useamman kerran eri paikkakunnilla. Tuntuu siltä, että kaikki ihanaiset sisustuskaupat myyvät nykyään paljolti samantyyppistä tavaraa.

Suosituin trendi taitaa olla maalaisromanttinen, ranskalaiselta maaseudulta tuleva, valkoinen tyyli, jota myös sisustusohjelmat ja -lehdet kuvaavat ja suosivat kerta toisensa jälkeen. Kyl-läs-tyt-tää! Maailmassa on vaikka ja kuinka paljon erilaisia tyylejä, niin sitten täällä myydään joka paikassa yhtä ja samaa Riviera maisonia tai vastaavaa... :(

En sano, ettenkö tykkäisi kyseisestä tyylistä, ei, pidän siitä todella paljon! Kaipaan kuitenkin jotain muutakin tarjontaa, sillä haluan sisustaa kotini värikkäämmin! Tätä romanttista tyyliä olen käyttänyt vain kuistillamme...joka ei kylläkään ole vielä valmis :(

Mainitsen tässä ihan mainoksen vuoksi muutamia ihania sisustusliikkeitä (joissa myydään kyllä tätä maalaisromanttista tyyliä ja joissakin jopa vain ja ainoastaan sitä...mutta silti)

Muutama poiminta siis:

Witikkalan kartano Jämsässä www.witikkalankartano.fi > täällä todellakin kannattaa pistäytyä, jos käy lähelläkään Jämsää! Tämä on idylli, jossa yhdistyvät hienosti kahvila ja sisustuskauppa, aivan ihana!

Sapira Kauhava www.sapira.fi > täältä löydät monenmoista ja mikä parasta, saat kukkakimput ja -asetelmat samasta paikasta!

Kantriina Tampere www.kantriina.fi > tämä on oikein valkoisen ystävän aarreaitta

PopShop Turku www.sisustuksenpopshop.fi > täällä on hasssun hauskaa tavaraa

Sisustusliike Annastiina Lapua, Vanha paukku > täältä löydät perinteisiä pohjalaisia tuotteita ja kaikkea muuta ihanaa...