keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Pöllö

Hei!

Olen ihastunut pöllöön. Tarkoitan pöllö-kuvioita erilaisissa sisustuselementeissä. Soitin tänään turkulaiseen sisustusliikkeeseen Popshop:iin, josta tilasin ihania pöllö-kuvioisia keittiöpyyhkeitä. Pyyhkeet bongasin Deko-lehdestä.

Puhelu oli erittäin miellyttävä, sillä langan toisessa päässä oli harvinaisen mukava ja asiakaspalveluhenkinen turkulainen (anteeksi turkulaiset tämä stereotypisointini, että suurin osa turkulaisista olisi epämukavia, puolustuksenani kuitenkin se, että asuin kyseisessä kaupungissa reilut neljä vuotta enkä tuona aikana saanut useinkaan erityisen hyvää asiakaspalvelua). Nainen lupasi ilmoittaa minulle, kun tilaus ja pyyhkeet saapuvat. Hän lähettää sitten 4 kpl kyseisiä pyyhkeitä minulle. Hän lupasi myös ilmoittaa, kun hänelle tulee myyntiin pöllöprinttisiä tyynyjä. Ihanaa!

Tyynyistä puheenollen... Bongasin samaisessa Deko-lehdessä kertakaikkisen ihanan pöllötyynyn. Metsästin sitä internetin ihmeellisestä maailmasta, verkkokaupoista. Tyynyä oli saatavilla, mutta tyynyn maksaminen netin kautta olikin sitten kimurantimpi asia! POP-pankin pankkitunnukset eivät nimittäin kelvanneet kyseisillä sivuilla(ne kelpaavat valitettavan harvoilla sivuilla, tehkää asialle jotain!). Näin ollen tyyny jäi niiltä sivustoilta ostamatta. Löysin samaisen tyynyn kuitenkin englantilaiselta sivustolta ja siellä pystyi maksaa luottokortilla. Jes! Pöllö-tyyny on siis tilauksessa. Tyyny maksoi tuhottomasti, mutta perustelen ostostani sillä, että syntymäpäiväni on tulossa ja pitäähän sitä nyt itselleen lahja ostaa!

Tässä kuva ihanasta tyynystäni, joka on toivottavasti kohtapian jo sohvallani. :)

tiistai 26. tammikuuta 2010

Peruukki oli suurinta huutoa 1700-luvulla

Luin juuri Historia-lehdestä (9/08) mielenkiintoisen artikkelin peruukkien historiasta. Peruukki oli 1700-luvulla eurooppalaisten (ranskalaisten etenkin) miesten keskuudessa suurinta huutoa. Peruukki oli valkeaksi puuteroitu keinotekoinen päähine, jota käyttivät vain mahtavat aatelismiehet.

Peruukkeja oli monenlaisia, mutta yksi oli allonge-peruukki, joka kohosi korkealle otsan yläpuolelle ja valui sieltä valkoisina korkkiruuvikiharoina olkapäille ja selkään. Wau! Myöhemmin alettiin pitää pienempiä ja kevyempiä peruukkeja. Ymmärrän, pitäähän sitä ylhäiseltä ja hienolta näyttää.

1700-luvun jälkipuoliskolla oli suosiossa peruukki, jossa oli pussukka takana. Hiukset kammattiin taaksepäin ja sivuille kierrettiin suuret rullamaiset kiharat. Koristeeksi lisättiin tietenkin suuri musta silkkinauha. Pussin tarkoitus oli alunperin suojata hiuksia matkan teon aikana, sillä keinotukka takkuuntui helposti kuljettaessa hevosvankkureilla. Tällaista tyyliä edusti ainakin Mozart, jonka kuva tässä
On tuolloin jo sentään käytännöllisyyttä jonkin verran ajateltu! Onhan se kyyti ollut hieman erilaista, kun on menty hevosvankkureilla kuoppaisia ja epätasaisia teitä pitkin, ja aina ei ollut edes teitä tarjolla...

Hienoimmat ja kalleimmat peruukit oli tehty aidosta ihmisen hiuksesta. Tuolloin oli vientiä skandinaavisen vaaleilla hiuksilla ja niitä aateliset kävivätkin ostamassa Skandinaviasta. Naiset myivät hiuksiaan ansaitakseen edes muutaman pennin. Tällaistahan se on yhä edelleen! Kaukoidän naiset myyvät hiuksiaan peruukeiksi pilkkahintaan...

Peruukkien valmistus tapahtui kutomalla hiukset yksitellen pitkiksi kaistaleiksi, jotka sitten ommeltiin vieri viereen harsokankaaseen. Sen jälkeen leipuri rullasi kiharat paperipapiljottien ympärille ja permanenttasi ne. Hiusrullat peitettiin taikinalla ja ne paistettiin leivän tavoin uunissa. Kun taikina oli paistunut oli myös kiharat valmiit, kun taikina poistettiin hiuksien päältä. Loppusilaus saatiin hajustamalla ja puuteroimalla peruukit. Aah mikä tuoksu! :P Voi luoja, mahtaa olla mahtavat tuoksut päässä. No hajusteiden käyttö nyt ei ole mitään uutta uudella ajalla. Mitä pahemmalta haisi sen enemmän hajusteita kehiin! Eihän sitä nyt kylpyyn menty kuin kerran kuukaudessa ja silloinkin pestiin vain välttämättömät...

Peruukkeihin pesiytyi jos jonkinlaisia loisia, jotka saivat rauhassa asustella lämpimissä peruukeissa... On siinä ollut bakteerit valloillaan. Voi näitä muodin oikkuja!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kirpparit


Hei,

Innostuin tänään lähtemään kirppareille. Hakusessa oli tällä kertaa pari peltipöttiä, niitä ei kylläkään löytynyt. Sinänsä omituista, sillä juuri näitä etsimiäni pöttejä on yleensä yllin kyllin tarjolla. Nyt niitä oli vain yksi TODELLA huonokuntoinen!

En kertakaikkiaan aina jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka vievät kirppikselle tavaraa. Tällä kertaa törmäsin todella pahoin kolhittuihin, raaputettuihin ja todennäköisesti leikkimökki-leikeissä olleisiin peltipurkkeihin, joita sitten yritettiin myidä huimaan 10 euron hintaan. Kuka hullu maksaa? Todennäköisesti ei kukaan.

Toinen ihmetyksen aihe olivat pari Arabian maitokannua, joita myytiin "normaalihintaan", vaikka niissä oli näkyviä vaurioita, kuten esi
m. kannun nokka irti. Mitä sellaisella kannulla tekee? Keräilijät ostavat virheetöntä tavaraa eikä kukaan muukaan varmasti rikkinäistä osta. Ei tunnu aina olevan järki mukana hinnoittelussa.

Itselleni jäi käteen (kylläkin mieheni ostamana) Marimekon vanha vaneritarjotin. En osaa oikein sijoittaa tarjotinta oikealle ajanjaksolle, täytyy tehdä vähän tutkimustyötä... Tässä siitä kuitenkin kuva


Aina sieltä jotakin käteen jää...

lauantai 16. tammikuuta 2010

Partylite-kutsut

Heips,

Pidin tuossa viime torstaina elämäni ensimmäiset Partylite-kutsut. Kutsuin kylän naiset ja työkaverit illanviettoon kynttiläkutsujen merkeissä. Tarjosin vierailleni porkkanakakkua, minttusuklaakakkua ja kinkku-juusto-pasteijoita.

Olen aikaisemmin ollut kynttiläkutsuilla ja joskus jopa ostanutkin jotakin. Ovathan nuo kieltämättä kalliita tuotteita, kun vertaa vaikkapa perus Tiimari- tai Tokmanni-kamaan. Mieheni on sitä mieltä, että kyllä on keksitty hyvä rahastuskeino. Hän perustelee sitä näin:

* kutsuttujen täytyy tulla kutsuille, sillä se joka ei tule, siitä puhutaan
* kutsuilla on pakko ostaa, koska jos minä en osta kutsuilla ei emäntäkään osta seuraavilla omilla kutsuillani

Ja näin tämä homma etenee. Ehkä mieheni teoriassa on pointti, en kuitenkaan myönnä sitä hänelle ;)

Sorruin kutsuillani ostamaan aikaisemmin haaveilemani Mytologia-maljakon. Tämä oli alennuksessa, lähes puoleen hintaan eli pakkohan se oli ostaa!


Partylite-kutsujen emäntänä minulla oli kuitenkin hieno tilaisuus hankkia jotain arvokkaampaa, sillä emäntä saa lahjan, jonka arvo on 20% kutsuilla tilattujen tuotteiden arvosta. Tällä kertaa emännällä oli vielä sellainen etu, että jos maksoi 10 euroa niin sai tuplata tuon summan. Näin ollen minä sain emännänlahjaa yli 140 eurolla! Ja se on huima summa mielestäni. Tilasin tuolla emännänlahjalla itselleni kynttilöitä ja ihanan maljakon!

Tässä votiiveiksi kutsuttavat kynttilä, joissa on jokaisessa oma tuoksunsa...

Näiden lisäksi sain tämän kauniin - minun värisen - maljakon.


Paketteja odotellessa siis :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Sisustusvimma

Heippa,

Tänään sain sitten sisustusvimman heti aamupalan syötyäni...Esittelen aikaansaannoksiani tässä...

Makuuhuoneeseen halusin keltaisen vallitsevaksi väriksi, joten kaivoin kätköistäni kaikki keltaiset tyynyt ja tässä tulosta...



Tein myös joitakin muutoksia olohuoneen puolelle, jossa vallitsevana värinä on tällä hetkellä vihreä.

Sisustuksessa kannattaa hyödyntää mummien ja sukulaisten tavaroita, sillä tavalla sisustukseen saa persoonallisen säväyksen. Itselläni on pääsääntöisesti mumman antamia verhoja, joita sitten yhdistelen ja vaihdan väriteemojen mukaan. Tässä yhdet verhot.. Lamppu on ostettu kirpparilta eikä sitä ole vielä asennettu käyttöön asti...
Olen hyödyntänyt myös muita mumman tekstiilejä, kuten ryijy ja tyynyt. Tämä on mummalta
saatu HIILLOS-ryijy:

Sitten muokkasin joitakin yksityiskohtia kodissamme...Pienillä asioilla voi saada paljon aikaan. Kaikki kauniit esineet esille! Mitä niitä turhaan kaapissa säilyttämään...

Tässä joitakin omia "ratkaisujani" :)

Kaikki Kivi-tuikut esille... Ja keittiön verhot, (jotka on kehitetty virkatusta pitsistä, josta joku joskus on ilmeisesti aikonut tehdä jotain) joihin olen lisännyt Tiimarista ostetut sydämet, jotka muuten olivat somisteina häissämme. Kierrätystä siis...




Sitten kannattaa laittaa kaikki pötit esille, ei niistä mitään iloa kaapissa ole.










Hellan päälle olen koonnut kaikkea vanhaa ja uutta...

Tiimarista ostetuista joulukoristeista olen tehnyt kivan mobilen ikkunaan...

Sitten voi esimerkiksi kerätä kaikki samanväriset lasiastiat ja tehdä niistä asetelmia, jonne laittaa sitten vaikkapa kynttilöitä palamaan niin näyttää kivalta.

Että tämmösiä juttuja... Pienillä asioilla saa paljon aikaan, mielikuvistusta vaan peliin!

Joulu tuli ja joulu meni

...mutta vielä yksi juttu joulusta. Olen ottanut perinteeksi (jota on nyt kestänyt 3 vuotta), että ostan joka vuosi jonkin YHDEN uuden, ihanan, joulukoristuksen. Ensimmäisen ostin siis vuonna 2007, tuolloin meillä ei vielä ollut omaa kotia, mutta aloitin perinteen. Ensimmäisenä vuonna ostin Stockmanilta seuraavanlaisen koristeen

Eli luistimet, jotenkin ne on vaan niin ihanat ja ennen kaikkea hauskat :)

Vuonna 2008 minulla oli menossa vihreä kausi, yllätysyllätys! Ennemmin en ole mieltänyt vihreää omaksi värikseni, mutta jotenkin tuolloin ja yhä edelleen tuntuu siltä, että vihreä on aivan erinomainen sisustusväri. Niinpä ostin tämän jouluksi 2008 Korundista (Seinäjoen Torikeskuksessa).




Eli ostos oli tämä ihana pullukkainen "enkeli", selässä on kultaiset siivet.

Tänä vuonna päätin ostaa koristeeni reissusta, Barcelonasta. Siinä se tehtävä olikin! Barcelonassa ei nimittäin ollut juurikaan joulukoristeita tarjolla kaupoissa. Se oli hyvin yllättävää, sillä olin ajatellut, että sieltä löydän jonkin oikein hienon ja erikoisen jutun. Sain kuitenkin etsiä pari päivää ennen kuin löysin minkäänlaisen sisustuskaupan, jossa olisi joulukoristeita myynnissä. Loppujen lopuksi sellaisen kuitenkin löysin ja sieltä löysin sitten tämän

Enkeli, joka istuu jääkuution päällä oli jotenkin hellyyttävä ja se lähtikin sitten mukaani. Turvatarkastuksessa tämä sitten aiheuttikin ihmetystä, mutta onneksi sain ottaa tämän mukaani Suomeen saakka.

Että tällainen perinne minulla, suunnittelen jo, minkälaisen koristeen haluaisin ensi jouluna.