lauantai 20. marraskuuta 2010

Syksy on käsitöiden aikaa

Olin toissa viikolla opiskelemassa Jyväskylässä ja siellä luennolla... Molemmin puolin minua virkattiin tai kudottiin. Siinäpä itsellekin tuli jälleen tuo jokavuotinen syysvimma, virkkukoukut ja sukkapuikot esiin!

Sään kylmetessä kaipaa päälleen villaista; villasukat, kaulaliinan, pipon, lapaset jne... Mikäs sen mukavampaa kuin pitää yllä omia tuotoksiaan :) Usein erilaiset tuotokseni ovat jääneet alkuinnostuksen jälkeen kesken, no sain tänä vuonna kuitenkin valmiiksi viime vuonna aloittamani lapaset! ;)

Olen innostunut myös huovuttamisesta ja teinkin itselleni pari korua...





Käsillä tekeminen on mukavaa, siinä näkee heti työnsä tuloksen ja tuotteen saa välittömästi käyttöön. Eikä pidä unohtaa terapeuttisia vaikutuksia!

Suosittelen kaikille: koukut ja puikot heilumaan, nyt on sen aika!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Valkoista valkoista valkoista - pliisua pliisua pliisua

Olen tässä taas viime aikoina vieraillut erinäisissä sisustusliikkeissä. Harmikseni olen huomannut, että sama linja jatkuu. Kaikki tarjovat pelkkää valkoista valkoisen perään. Sisustusliikkeet hohtavat valkoisuudellaan. Huolestuttavinta on se, että myös uutukaiset liikkeet ovat valinneet tämän linjan. Myykö tuo linja vieläKIN? Itse koen, että valkoisen aika on jo ollut ja mennyt. Eikö jatkossa voitaisi mennä etniseen, värikylläiseen suuntaan. Tai edes joku voisi suunnata väreihin. Miksi kaikkien täytyy näyttää samanlaisilta? En ymmärrä.

Tunnustan, että tein muutaman heräteostoksen (valkoisen) juuri avatusta sisustusliikkeestä, Lapualta. Mainoksena mainittakoon liikkeen nimi. Villa Iida.

Ja tässä ihanaiset ostokseni:



lauantai 25. syyskuuta 2010

Muuttomyynti

Paikallisessa sisustusliikkeessä on käynnissä muuttomyynti. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkeessä käy suurempi vilske kuin avajaispäivänä. Tämä on tietenkin hieno juttu sinänsä.
Minua ihmetytti kuitenkin asiakkaiden kyselyt siitä, että miksi liike muuttamassa, kun olisi niin kiva, kun täälläkin olisi tällainen. Syy on selvä: Eihän mikään liike pärjää sillä, että siellä käydään hipelöimässä tavaroita! Ainakin niillä kerroilla, kun olen itse liikkeessä käynyt olen todennut, että juuri kukaan ei osta mitään eikä tavara sitä myöten juurikaan vaihdu.

Nyt sitten, kun kaikki tavarat on alennuttu -15-90% niin kauppa kyllä käy! Onko siis ihme, ettei liike pärjää meidän paikkakunnallamme, jossa olemme niin pihejä, ettemme malta ostaa tuotteita täydellä hintaa vaan odotamme alennusmyynteihin tai sitten muuttomyyntiin! Todennäköisesti kauppias tekee lähes jokaisella myymällään tavaralla tappiota tällä hetkellä, kun hän myi niitä alennetuin hinnoin. On meidän oma vikamme, että liike lähtee suuremmalle paikkakunnalle.

Itse löysin tyynynpäällisen, vaikka olen kyllä ostanut tavaraa ihan täydellä hintaakin ;)

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syksy


Syksy on aina ollut mulle sellainen uuden aloittamisen ja uuden ajan alku.
Miksi syksy on ihana? Tässä muutama syy:
- Syksyssä on outoa taikaa...
- Rakastan syksyn tuoksuja > viljan tuoksua, perunapellon tuoksua, metsän tuoksua...
- Syksyllä luonto on kauneimmillaan > ruska, metsän marjat...
- Syksyllä voi aloittaa uusia harrastuksia, kun kansalaisopistot jne. esittelevät kurssitarjontansa
- Syksyllä saa aloittaa kynttilöiden polttamisen, kun illat pimenevät
- Syksyllä saa somistaa terassin uusiksi, lyhtyjä ja kynttilöitä
- Syksyllä voi lukea vilttiin kääriytyneenä teetä
hörppien
- Syksyllä saa kaivaa villasukat esiin
- Syksyllä on virtaa täynnä kesän jäljiltä
- Syksyllä kaikki "palaa normaaliksi" ja sekin on ihanaa kesän jälkeen
- Syksyllä saa nostaa kesän satoa omalta kasvimaalta
- Syksyllä voi tehdä hienoja suunnitelmia talven varalle, eri asia on saako niitä toteutettua ;)


Syksy on ihana <3

tiistai 31. elokuuta 2010

Opisto

Heips,

Olen sen verran innostunut tästä bloggaamisesta, että tein työpaikallenikin blogin. Sitä voi ihastella osoitteessa http://lapuankropisto.blogit.fi/ . Ajattelin, että ehkä saisin opiskelijatkin innostumaan blogin kirjoittamisesta, odottelen siis tekstejä ja sisältöä :)

Kansanopistoissa korostetaan yhteisöllisyyttä ja se on osa aitoa kansanopistoelämää. On kuitenkin valitettavaa, että tällainen internaatti-perinne on jotenkin out! Nykyään nuoret tulevat entistä harvemmin asumaan kansanopiston asuntoloihin, kaikki haluavat omat asunnot ja kaiken niin viimesen päälle. Onko se kuitenkaan yhtä arvokasta kuin uudet ystävät, joista voi tulla elinikäisiä ystäviä. Enpä usko. Toivonkin, että internaatti-asuminen tulee muotiin :)


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Luomu- ja lähiruokaa


Oman kasvimaan tuotteet ovat juuri sitä, lähiruokaa ja luomuruokaa.

Keväällä esikasvatimme ja istutimme kasvimaallemme lanttua, naurista, punajuurta, salaattia, tomaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Oli hienoa seurata, kun istutukset lähtivät kasvamaan ja huomasimme, että hei, tuleehan sinne satokin! Nyt olemme sitten ylpeinä ja innokkaina poimineet syksyn satoa ja täytyy sanoa, että ensikertalaisena olen erittäin tyytyväinen satoomme :)


Hyvillä mielin olemme tehneet keittoja ja laatikoita oman maamme tuottamista vihanneksista. Jotenkin ne jopa maistuvat paremmille kuin kaupasta ostetut :D Yhtä kauniita yksilöt eivät ole, mutta mitäs se, kun maku on hyvä!

Vaikka vihannekset eivät kaupassa juurikaan maksa niin silti on jotenkin hienompaa tarjota vieraille vuohenjuusto-punajuurivuokaa oman maan punajuurista tehtynä. Pitäisikö seuraavaksi kesäksi hankkia vuohi?

tiistai 24. elokuuta 2010

Kalligrafiaa2

Tässä jälleen teelmyksiäni... :)





Halpalentoyhtiöt

Olen tässä takunnut nimeltä mainitsemattoman halpalentoyhtiön kanssa. Sen haluan sanoa, että kyseessä ei ole Ryanair, joka on toiminut aina moitteettomasti. Kyse on toisesta yhtiöstä.

Olemme varanneet jo hyvissä ajoin lennot ja hotellit Gdanskiin. Viime viikolla sain sähköpostin, jossa kerrottiin että lentomme on peruutettu. Syytä viestissä ei ollut. Yritin kaksi kertaa soittaa helpdeskiin ja molemmilla kerroilla jonotin ja kuuntelin järkyttävää odotusmusiikkia hyvän tovin.Kun pääsin läpi ja esitin asiani niin samantien puhelu katkesi. En tiedä, mistä syystä näin kävi. Kolmatta kertaa en enää jaksanut soittaa vaan laitoin sähköpostia ja kysyin, että voisimmeko vaihtaa lentomme toisiin samana päivänä lähteviin lentoihin, jotka lähtevät eri paikkakunnalta.

Maanantaina sain postin, että tämä on ok, saimme vaihdettua lentomme. Hieno juttu. Onneksi en ollut saanut peruttua hotelliamme! Nyt viestissä oli, että lento on peruutettu because of commercial reasons, no huhuhu!!! En voi ymmärtää tuollaista asiakkaan pompottelemista. Mitä ihmeen järkeä tuossa on? Ymmärrän sen, jos lento peruutetaan jonkin oikean syyn takia, mutta tuollainen turhanaikainen lentojen peruutus on turhauttavaa. Lentoomme on kuitenkin vielä puolitoista kuukautta aikaa, joten kyse ei ole siitä, että lento ei tulisi täyteen. Commercial reasons...

Minulta ainakin meni niin sanotusti maku tuota lentoyhtiötä kohtaan. Kunhan saamme tämän reissun purkkiin (ellei tätäkin lentoa peruta) niin en aio kyseistä yhtiötä ja sen palveluja enää käyttää.

perjantai 20. elokuuta 2010

Nettisivut

Heipskukkuu, enpäs ole hetkeen mitään kirjoitellutkaan... Olen kuitenkin aloittanut uudessa työssä ja sitä myöten tuntuu, että hukkuu kaikkeen informaatioon.

Sen verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi, että tein veljeni kanssa nettisivut toiminimelleni. Fiinantaika omistaa nyt sitten nettisivut. Yritän päivittää niitäkin mahdollisuuksien mukaan. Halusin sivuistani kuitenkin sopivan ilmavat ja simppelit, ettei niihin tarvitse jatkuvasti olla muuttamassa tietoja. Haluaisin kuitenkin vielä jonkin verran muokata niitä :) Kommentoikaa...


keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kalligrafiaa

Nyt olen törmännyt sellaiseen harrastukseen, josta en luovu, nimittäin KALLIGRAFIAAN... Kauniit kirjaimet ovat lumonneet minut pauloihinsa ihan totaalisesti. Olen ollut tämän viikon Kalligrafia-kurssilla ja täytyy sanoa, että innostus vain kasvaa ja kasvaa... Kävin jo keväällä lyhyemmän kurssin Lapuan kristillisellä opistolla, mutta nyt kun olen saanut harjoitella kalligrafiaa päivittäin niin tuntuu, että se on mun juttu!

Kalligrafian parissa aika kuluu kuin siivillä... Kalligrafiassa keskittyy niin totaalisesti omaan tekemiseensä ja taiteeseen, ettei ulkomaailmasta ymmärrä mitään. Kaiken lisäksi tämä on harrastus, jossa voi kehittyä loputtomasti, koskaan ei ole valmis.

Ensikosketuksen kalligrafiaan olen saanut jo ala-asteella, kun opettajamme Erkki Hannula jakoi, muistaakseni historian tunnilla, meille monisteen, jossa oli goottilaiset kirjaimet. Muistan harjoitelleeni niiden tekoa kotona, mutta tuolloin en ymmärtänyt, että kirjainten teko vaatii oikeanlaiset työvälineet. Nyt niitä työvälineitä on sitten opeteltu käyttämään ja tuntuu, että kaikki mahdolliset pelit ja pensselit täytyisi saada heti itselleen :) Olen kuitenkin pyrkinyt hillitsemään itseäni - ensin opetellaan ja sitten hankitaan uusia välineitä :) Saa nähdä kuinka onnistun! Jouduin jo nimittäin ostamaan "työkalupakin" välineilleni, joita olen tällä viikolla ostanut ;D

Uskon, että tätä aion harrastaa ja harjoitella tulevaisuudessa hyvin aktiivisesti...

Tässä pari korttia...



Suomen Kalligrafiayhdistys > www.kalligrafia.org

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lontoon innoittama

En periaatteessa käy samassa kohteessa useampaan kertaan, mutta täytyy myöntää, että neljäs kerta Lontoossa toi jälleen uusia näkökulmia kyseiseen kaupunkiin. Lontoo on paikka, jossa löytää aina jotakin uutta ja ihmeellistä. Lontoossa yhdistyvät mielestäni hienosti perinne ja moderni.

Itse nautin suunnattomasti Lontoon eri kaupunginosien erilaisista tunnelmista. Tällä kertaa Lontoossa käydessäni ihastelin esimerkiksi NottingHillin talojen pieniä pihapiirejä, joissa ruusut kukoistivat kauneimmillaan...

Tällä kertaa sain nähdä myös aidon pikkukylän, Bishops Stortfordin, jossa keskellä kylää oli kirkko n. 1200-luvulta ja majatalo, jossa on toiminut juottola jo 1400-luvulla... Tuossa kylässä oli tunnelma kuin keskiajalta...

Kylän kirkko ja sen ympäristö tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se rauha, seesteisyys ja pyhyys, joka tuolla kirkkomaalla viipyi ja hiipi oli uskomatonta. Tunnelmaan vaikutti varmasti myös se, että oli ilta eikä muita ollut liikkeellä, kun kuljeskelin tuon kirkon pihamaalla... Mieleeni tuli, että tämä on kuin kuva edellisestä elämästäni :)


perjantai 11. kesäkuuta 2010

Samojedityttö Netta-Natalia in memoriam

Harkitsimme sisarustemme kanssa pitkään, että mikä koirarotu olisi suloisin, ihanin ja kaikista paras. Päädyimme samojediin, tuohon lumivalkoiseen, nättiin koiraan, jolla on lempeä luonne... Lähdimme siskoni kanssa hakemaan koiraa satojen kilometrien päästä, Rovaniemeltä, Iciveitican kennelistä. Perille saavuttuamme pennut olivatkin meitä vastassa ja meidän Netta (kennel-nimeltään Iciveitican Cuurancucca) oli ensimmäisenä, uteliaana, mutta hieman arkana tulossa meitä kohti. Saimme viralliset asiat kuntoon ja sitten olikin edessä pitkä ajomatka kotiin. Minä ajoin autoa ja siskoni oli takapenkillä ikävää uikuttavan pennun kanssa. :( Koira oli kuitenkin maailman suloisin! Minulla oli tekemistä hereillä pysymisen kanssa niiden satojen kilometrien aikana, mutta Kokkolaan päästyämme huokaisin jo helpotuksesta, enää tunti! Pääsimme iltamyöhällä kotiin... Matkan ja väsymyksen palkitsi se, miten muut perheenjäsenet tulivat meitä vastaan ja se ilo (!), joka heidän kasvoiltaan paistoi! Nyt saimme Netta-Natalian kotiin.

Netta-Natalia oli arka ja ujo, mutta silti hyvin utelias ja innokas koira, joka osallistui kaikkeen! Ensimmäisenä iltana Netta oli tietenkin peloissaan ja ihmeissään, olihan se joutunut vieraaseen paikkaan, eroon omasta emostaan ja laumastaan. Netta juoksi sisälle päästyään sängyn alle ja kurkki sieltä varovasti sängyn ympärille kerääntynyttä, ihastelevaa yleisöä :) Toinen turvapaikka Netalle löytyi keittiön pöydän alta :)

Netta-Natalian nimen on keksinyt isäni, joka on kyseistä nimeä kaupitellut kaikille sukuumme syntyville tyttölapsille :) Loppujen lopuksi isä saikin sitten itse tuon Netta-Natalian ja se olikin ainut ja oikea nimi samojeditytöllemme.

Netan ensimmäinen vuosi oli opettelua puolin ja toisin ja pian huomasimme, että Netta on aivan niin kuin me muutkin. Nettaa lähestulkoon pidettiin sylissä ensimmäinen vuosi, oli se niin ihana. Netasta tuli tärkeä osa perhettämme ja isästäni "Jommasta" Netan paras ystävä. Netta oppi moni juttuja ja juoksi pitkänkin matkan takaa korvat lerpattaen ruokailemaan, kun navut kilahtivat ruokakuppiin. Netta oppi myös vetämään köyttä ja leikkimään omilla pehmoillaan. Netta oli aivan hulluna pehmoleluihin ja usein olikin kausia, että Netta levitti kaikki pehmonsa ympäri tonttiamme ja paijasi niitä sitten :) Netalla oli tapana käydä ihastelemassa pehmokokoelmaamme vintillä. Netta ei kuitenkaan koskaan ottanut pehmoja hyllystä vaan antoi niitten olla siellä. Netta ei muutenkaan tehnyt pahojaan, ei edes pentuna! Yksi ainoa paalunkulma on vähän järsitty, mutta muuten Netta leikki omilla leluillaan eikä tehnyt tuhojaan.

Netta oppi avaamaan ulko-oven itse ja oli siten hyvin omatoiminen koira, kun se halusi ulos niin ei muuta kuin hyppäys ja tassu rivalle ja niin pääsi pihalle. Samoin Netta oppi avaamaan kylpyhuoneen oven ja pyysi siten juomaan. Netta joi juoksevaa vettä kylpyhuoneessa, eihän meidän prinsessalle kelvannut kuin raikas vesi!

Netta nautti ylikaiken paijaamisesta ja harjaamisesta eikä se moittinut edes kynsien leikkaamista, kaikki huomio oli aina hyvästä! Ja tyttö kun oli niin kaikki hajut, voiteet, huulirasvat, kukat ja muut tuoksut olivat Netalle tärkeitä. Se kävi nuuskuttamassa aina, jos oli laittanut vaikkapa huulirasvaa ;) Myös oma kauneus, etenkin etutassujen, oli Netalle tärkeää, sillä etutassut piti aina nuolla kiiltäviksi ja hienoiksi!

Sunnuntaiaamuiset postinhakulenkit Jomman kanssa olivat yksi Netan viikkojen kohokohtia ja Netta tiesi, koska on postipäivä. Sunnuntaiaamuisin Netta alkoi olla siihen malliin levoton, että Jomman oli joka sunnuntai lähdettävä postilenkille. Nettaahan ei muuten pidetty hihnassa vaan se sai olla villinä ja vapaana pihassa, mutta ei silti koskaan karannut! Se oli koiranelämää se. Joskus Netta saattoi tulla kaukaakin pellolta omilta retkiltään nenä mustana, mutta koskaan se ei karannut.

Myös lauantaiaamut olivat Netalle tärkeitä, sillä silloin postinkantaja toi Netalle oman postin, Netta sai joka lauantaiaamu pullan ja sehän oli juhlaa! Netta osasi odottaa myös tätä hetkeä joka viikko ja jos Netta sattui olemaan vaikkapa sisällä postin tullessa niin postipoika painoi rääkkää ja Netta säntäsi pihalle hakemaan postiaan. Netasta tykkäsivät kaikki!

Netan paras koiraystävä oli Akka-mäyräkoira. Akka asuu naapurissa ja se aina silloin tällöin karkasi ja tuli kyläilemään Netan luo. Netta ja Akka olivat sellainen parivaljakko, että silloin olivat matot rutussa ja ilo ylimmillään! Netta antoi auliisti Akan syödä omat napunsa, aivan niin kuin Netta antoi joskus kissojen ja muidenkin ystäviensä syödä omat napunsa. ;)

Joka aamu Netalla oli omat kuvionsa, eikä rituaaleista poikettu. Äiti päästi Netan sisälle aamulla, mikäli Netta oli mennyt ulos ja ensimmäisenä Netta säntäsi Jommaa herättämään, Netta hyppäsi sängylle ja nukkui Jomman kanssa siihen asti kunnes Jommakin heräsi. Mikäli Jomma olikin jo noussut niin silti Netta meni aina ensimmäisenä isää etsimään, vaikka isä olisi ollut se, joka sen ovenkin avasi ;)

Netta ei juurikaan haukkunut, vain silloin, kun joku täysin vieras tuli mäelle. Netta tunnisti jo kaukaa oman perheen auton äänet ja tuli iloisesti häntää heiluttaen vastaan. Se onkin sellainen asia, jota jään kaipaamaan, kun menen kotona käymään, enää ei ole Netta iloisesti vastassa ja autoon nousemassa, kun avaan auton oven. :(

Yksi Netan lempipuuhista oli maata juuri pestyjen pyykkien alla, kun ne oli ripustettu pihalle. Myös omassa kopissa roikkuva matto oli tärkeä ja sen alla Netta usein makasi ja katseli maailmaa. Netta käärittiin samaiseen mattoon, kun Netta haudattiin.

Netasta olisi monta ihanaa tarinaa kerrottavana ja ehkä jatkan juttua vielä toisella kertaa, mutta tämä tällä kertaa.

Netan oli aika mennä ja haluan ajatella, että Netta on nyt vuonna 2003 kuolleen paappamme koirana, siinä on hyvä parivaljakko!

Netta-Natalian kennelnimi Cuurancucca lienee jonkinlainen enne... Juuri kun ehdimme ihastua, nähdä cuurancucan kauneuden, haurauden ja ainutlaatuisuuden, se onkin jo poissa.



keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Jyväskylän reissu 2/2

Minulta jäikin tuo toinen asia kertomatta ja kesken viime viikolla, joten palaan asiaan nyt.

Toinen ihmetyksen aiheeni, joka ei liity ainoastaan Jyväskylään vaan kaiken kaikkiaan kyseiseen aiheeseen eli sisustuskauppoihin.

Vierailin Jyväskylän lähestulkoon kaikissa sisustuskaupoissa ja totesin, että kaikki myyvät samaa? Miksi? Tähän ongelmaan olen törmännyt viimeisen parin vuoden aikana useamman kerran eri paikkakunnilla. Tuntuu siltä, että kaikki ihanaiset sisustuskaupat myyvät nykyään paljolti samantyyppistä tavaraa.

Suosituin trendi taitaa olla maalaisromanttinen, ranskalaiselta maaseudulta tuleva, valkoinen tyyli, jota myös sisustusohjelmat ja -lehdet kuvaavat ja suosivat kerta toisensa jälkeen. Kyl-läs-tyt-tää! Maailmassa on vaikka ja kuinka paljon erilaisia tyylejä, niin sitten täällä myydään joka paikassa yhtä ja samaa Riviera maisonia tai vastaavaa... :(

En sano, ettenkö tykkäisi kyseisestä tyylistä, ei, pidän siitä todella paljon! Kaipaan kuitenkin jotain muutakin tarjontaa, sillä haluan sisustaa kotini värikkäämmin! Tätä romanttista tyyliä olen käyttänyt vain kuistillamme...joka ei kylläkään ole vielä valmis :(

Mainitsen tässä ihan mainoksen vuoksi muutamia ihania sisustusliikkeitä (joissa myydään kyllä tätä maalaisromanttista tyyliä ja joissakin jopa vain ja ainoastaan sitä...mutta silti)

Muutama poiminta siis:

Witikkalan kartano Jämsässä www.witikkalankartano.fi > täällä todellakin kannattaa pistäytyä, jos käy lähelläkään Jämsää! Tämä on idylli, jossa yhdistyvät hienosti kahvila ja sisustuskauppa, aivan ihana!

Sapira Kauhava www.sapira.fi > täältä löydät monenmoista ja mikä parasta, saat kukkakimput ja -asetelmat samasta paikasta!

Kantriina Tampere www.kantriina.fi > tämä on oikein valkoisen ystävän aarreaitta

PopShop Turku www.sisustuksenpopshop.fi > täällä on hasssun hauskaa tavaraa

Sisustusliike Annastiina Lapua, Vanha paukku > täältä löydät perinteisiä pohjalaisia tuotteita ja kaikkea muuta ihanaa...

torstai 27. toukokuuta 2010

Jyväskylän reissu 1/2

Heipähei,

Vierailin tuossa eilen Jyväskylässä ja samaisella reissulla kolusin koko kylän keskustan läpi... Pari asiaa jäi ihmetyttämään eli ajattelin kirjoittaa niistä...

Vierailin paikallisessa antiikki/kirppis-kaupassa. Kauppa oli tupaten täynnä tavaraa, olo oli kuin norsulla posliinikaupassa... Tavara oli mielenkiintoista ja vanhaa, mutta sitä oli niin paljon, ettei siellä jaksanut katsella kovin pitkään. Löysin tavarapaljouden keskeltä peltipurkit, joihin tunnetusti olen koukussa....

Kauppias tuli kysymään, löytyykö mitään... Siinä sitte peltipurkki kädessä (vastaava kuin kuvassa) sanoin, että juu, vaikka ja mitä ja että mitä tämä maksaa. Hinta oli huikaisevat 18 euroa!!!! Huhhuh sanoisin... Sanoin sitten kauppiaalle, että täytyy vielä miettiä ja hän kysyi, että paljonko tarjoan. En sitten kehdannut sanoa, että 5 euroa on maksimi, mitä tästä maksan...Tiedän, että näiden hinnat kyllä nousevat pilviin huuto.netissä ja muissa vastaavissa, mutta hei haloo, en maksa peltipötistä noin paljon! Jätin pötin sitten siihen ja jatkoin katselua.

Hetken kuluttua kauppias oli jälleen selkäni takana kyselemässä, että löytyykö mitään... Hän yritti tehdä kauppaa jostain toisestakin, minua ei kiinnostavasta, peltipötistä, mutta senkin hinta oli niin huikea, että päätin kääntyä kannoillani ja lähteä liikkeestä.

Lähdettyäni jäin kuitenkin miettimään sitä tavarapaljoutta ja hintoja, joita tavaroilla oli... Tällaisten antiikkikauppojen pitäjien täytyy olla jollain tapaa keräilijä-luonteita, sillä kaikki vastaavat liikkeet, joissa olen käynyt ovat aina hyvin samantyyppisiä. Tavaraa on vaatteista polkupyöriin ja tulitikkuaskeista kahvipannuihin - kaikkea löytyy... Ongelma ei ole kuitenkaan se, että nämä ihmiset ovat keräilijä-luonteita vaan ongelmana on se, että he eivät ilmiselvästikään malta luopua keräämistään tavaroista. He ovat muodostaneet niihin siteen, jota ei ihan kuka tahansa katkaisekaan vaan vain ja ainoastaan todellinen toinen kerääjäsielu, joka todellakin haluaa, tahtoo ja malttaa ostaa ko. tavaran saa sen ja silloinkin hammasta purren ja kovalla hintaa!!!

Tässä kyseisessä jyväskyläläisessä liikkeessä oli tavaraa vaikka ja kuinka, mutta epäilen, ettei myyntiä tuollaisilla hinnoilla juurikaan ole! Ehkä onkin tarkoitus, että myyjä laittaa tuotteilleen niin kovan hinnan, ettei kukaan malta niitä ostaa. Mene ja tiedä, mutta hieman ylihinnoiteltuja tuotteet olivat!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Maatuskamania jatkukoon

Heips,

Maatuskamaniani jatkuu edelleen, itse asissa se vain pahenee entisestään. Huomasin, että olen viimeaikoina ostanut enemmän maatuska-aiheista tavaraa kuin koskaan ennemmin! Tähän on kuitenkin syynsä. Suurin osatekijä maatuska-intooni lienee se, että kävin viikonloppureissulla Pietarissa, josta mukaani tarttui pari maatuskaa. Olen kuitenkin ylpeä siitä, etten ihan totaalisesti hullaantunut! :)

Maatuska on mielestäni jotenkin sympaattinen hahmo. Mielenkiintoa lisää myös se, että maatuskat ovat käsityönä tehtyjä ja niissä on oma symboliikkansa. Wikipediassa kerrotaan maatuskasta näin:

"Sisäkkäin olevia nukkeja on yleensä pariton määrä, mikä symbolisoi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää, kun parillinen symbolisoi elämän päättymistä. Maatuska onkin eräänlainen hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta symbolisoiva esine."
Mielenkiintoista!

Tässä kuvia viimeisimmistä hankinnoistani...
Tämän rintakorun ostin Pietarista, vaikka omistan toisen samanlaisen, jonka mieheni on ostanut minulle Prahasta muutama vuosi sitten... Ne vaan on niin söpöjä ;)

Ja tässä jo aiemmin ostettu


Pari magneettia tuli hankkittua myöskin :) Toinen lähtee varmaan pikkusiskolle (kumman Juulia haluaa?)Tässä sitten toinen maatuska-ostokseni, tämä on nyt sitten tällä hetkellä suurin omistamani maatuska :)Ja tässä toinen Pietarista ostamistani maatuskoista...Tässä koko hieno kokoelmani :D
Tämän maatuskalaukun olen ostanut noin kuukausi sitten nettikaupasta
http://www.greengaia.fi/

Tässä muuta Pietarista hankkimaani eli maalaus kauniista kirkosta ("Kirkko veren päällä").

Tämä kaakaopurkki oli vastustamaton... Olen muutenkin aivan hulluna erilaisiin peltipötteihin, joten tietenkin tämä lähti matkaani :)


Sitten vielä perinteinen huivi... Omistan samanlaisen mustan, jonka olen perinyt mummaltani :)

Tällaisia ostoksia tällä kertaa...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Puutarha ja kasvimaa

Kesä on tullut ja sitä myötä myös pihan kunnostustyöt. Itse olen melkoisen laiska pihan hoitaja, mutta silti aina keväisin innostuin moiseen, teen suunnitelmia jos jonkinlaisia! Loppukesästä sitten havaitsen, että kasvimaa on retuperällä... Mukavaa kuitenkin on, kun sieltä hoitamattomasta kasvimaastakin löytyy jotakin evästä pöytään :) Tässä kuvia upouudesta kasvihuoneestani, jonka rakas aviomieheni minulle väsäsi ja johon on jo tomaatit ja kurkut istutettu. Kuvia myös puista, joita hankimme pihamaallemme. Ihanaa kesää kaikille!

Omenankukka...

Narsissit kuuluvat kevääseen...
Kasvihuone ja kasvimaa - satoa odotellessa...


Somistusta ja kotkansiipiä...



perjantai 9. huhtikuuta 2010

Verhot

Tein sitten tuossa pikapikaa verhot, kangas on tilattu netistä... Ja maatuskakangastahan sen olla pitää :)

Tässä lopputulos


Ostoskorissa on tällä hetkellä myös maatuska-laukku ja Nukkumatti :) Niistä kuvia sitten myöhemmin...



lauantai 3. huhtikuuta 2010

Ostoksia

Hei,
Taas on kukkaron nyörejä avattu ja tehty loistavia sijoituksia ;) Olen kertakaikkisen ihastunut maatuskoihin ja nyt löysinkin aivan ihania maatuska-tuotteita susannantyohuone.net-sivustolta. Ostoskoriini päätyivät laudeliinaksi tarkoitettu liina, jota en sitten malttanutkaan laittaa takapuolen alle vaan laitoin sen ihan pöytäliinaksi. Ostin samaisesta verkkokaupasta myös uuden tiskirätin :) Ja kuvat tässä


Lisäksi olen shoppaillut tällä viikolla Lapuan ostosparatiisissa eli JKK-Liiverissä, josta löysin ihanan naulakon (naulakko-fani kun olen) sekä boxin (puoleen hintaan!), jolle en heti keksinyt käyttöä, mutta jonka kuitenkin halusin. Sijoitin sinne nyt toistaiseksi näkkileipäni ;D

Ja kuvia tässä



Naulakko päätyi makuuhuoneeseeni kaulakorutelineeksi. Todella kätevää, sillä kaulakorut ovat aina jos jonkinlaisesessa solmussa, tässä ne pysyvät hyvässä järjestyksessä :)

Olen huomannut olevani varsinainen naulakko-fani. Laskin, että makuuhuoneessani on kolme naulakkoa, keittiössäni on 8!!! naulakkoa ja eteisessä maltillisesti vain yksi... Naulakot ovat jotenkin niin sympaattisia ja niihin saa kivoja juttuja roikkumaan ja ovat muutenkin kiva sisustuselementti. Enkä nyt toki tarkoita mitään perusnaulakkoja vaan enemmän semmosia sisustusnaulakoita, joilla on jotakin näköä ja ideaa.

Tässäpä tämän kertainen...

Hyvää pääsiäistä!



keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Fanikulttuurista

Heipsankukkuu,

olen pyöritellyt mielessäni ajatusta fanittamisesta ja fanikulttuurista. Etenkin fanaattinen fanittaminen on saanut sappeni kiehumaan ja pääni palamaan punaisena. Esimerkin otan elävästä elämästä, omista kokemuksistani.

Olen itse ollut vuosisadan alusta YÖ-fani. Kuuntelen mielelläni kyseisen yhtyeen musiikkia ja käyn heidän keikoillaan ja konserteissaan muutaman kerran vuodessa. Keikoilla ja konserteissa pyrin yleensä eturintaman tuntumaan ja tähän syy on se, että mielestäni keikasta kuin keikasta saa parhaiten kaiken irti, kun seisoo siinä etualalla. Edessä pääsee jotenkin lähemmäs yhtyettä ja kappaleita, aistii solistin tunnelmat jne... Tässä eturintamassa olemisessa on kuitenkin joitakin erittäin huonoja puolia.

Yleensä ottaen eturivin fanittajat ovat niitä fanaattisimpia faneja (joihin en kylläkään itseäni lue). Nämä fanaatikot kuvittelevat, että koska he ovat fanien valio- ja vakioluokkaa heillä on automaattisesti oikeus olla lavan edessä ja suorastaan tunkea sinne. Eräälläkin keikalla edessäni oli jo parhaat vuotensa ohittanut rouvashenkilö, joka ennen keikan alkua kääntyi minuun päin ja sanoi: "Tämä on sitte mun paikka" ja lähti käymään jossakin.

Noh, ajattelin, että okei, tässä ei lue kyseisen rouvan nimeä missään, eikä mielestäni tuollaisessa paikassa voi muutenkaan paikkoja "varata". Pyrin kuitenkin pitämään tuon pienen välin itseni ja edessä olevien välissä. Kun nainen sitten palasi "paikalleen" hän oli kovasti tuohtunut minulle siitä, että olin vienyt hänen paikkansa. Minkäs teet, kun kauhea vyöry on takaa ja sivuilta tulossa, väkisinhän siinä itsekin siirtyy paikasta toiseen. No nainen oli erittäin aggressiivinen ja tukki siihen omalle paikalleen, seurauksena se, että sain syljeskellä naisen pitkiä hiussortuvia suustani. Yritin toki antaa periksi tilanteelle, koska tarkoituksenani ei ollut rähistä vaan kuunnella keikka ja nauttia siitä. Paras keikkatunnelmani oli kuitenkin mennyttä.

Jotain rajaa fanittamiselle kuitenkin toivoisin! Toinen ongelma ovat ne tyypit, jotka keikan aluksi ovat baaritiskillä ja purjehtivat sieltä sitten drinkkeineen ja tukkivat väkisin kohti lavaa, siinä loiskuu drinkki jos toinenkin eikä vaaratilanteilta voi välttyä!

Seuraavalla YÖn keikalla olen jälleen siellä eturintamassa ja toivon, että se keikka sujuu siten, kun YÖn keikat yleensäkin eli sovussa muiden fanien kanssa.

Vappuaattoa odotellessa :)

lauantai 27. helmikuuta 2010

Lamppuostoksilla


Heippa,

Tänään olikin jännä päivä. Menimme Seinäjoelle Raviskan kirppikselle ja siellä silmiini osui samantien kaunis jalkavalaisin. Epäilin se olevan 50-luvulta. Olen hakenut tuollaista vanhempaa jalkavalaisinta ja nyt se sitten osui kohdalleni... En kuitenkaan uskaltanut kysyä valaisimen hintaa, sillä ajattelin sen olevan pilvissä, sillä ainakin huutokaupoissa valaisimien hinnat nousevat taivaisiin.

No mieheni sitten uskaltautui kysymään valaisimen hintaa. Hinta oli hyvä ja ajattelin, että eipäs ole kallis! Tuumasin asiaa kuitenkin ja jo myyjä ehtikin pudottaa hintaa kympillä. Mietin vielä hetken ja sitten kysyin myyjältä, että voisiko valaisimen varata siksi aikaa, että haen automaatilta rahaa. Myyjä suostui ja sanoi, että kyseinen valaisin on meidän. JeS!

Haimme rahat ja tulimme takaisin kirppikselle. Myyjä sanoi, että teimme todella hyvä kaupat, sillä meidän jälkeemme toinen pariskunta oli tullut kyselemään samaisesta valaisimesta ja olivat todeneet, että maksaisivat siitä vaikka monta sataa, sillä se on Tapio Wirkkalan suunnittelema :) Kylläpä sattui tuuri! Valaisin oli kuitenkin luvattu jo meille, joten se lähti mukaamme. Mahtoi kauppiasta harmittaa...

Myöhemmin kyllä selvisi, ettei valaisin ole Wirkkalaa vaan saman aikakauden tuotantoa vain. Minulle aarre siltikin!

Tämä paljon puhuttu valaisin on tässä...








Että tälläinen tapaus. Innostuin valaisimesta niin paljon, että sisustin koko olohuoneen uusiksi, violetiksi :)


Mieheni osti kirpparilta myös Nanny Stillin pikkukermakon, söpö! Tämäkin oli jopa signeerattu....


Myös Fermlivingin pöllötyyny ja Partyliten maljakko ovat saapuneet kotiin...


perjantai 26. helmikuuta 2010

Kirjojen maailma

Voivoi, niin paljon mielenkiintoisia kirjoja ja niin vähän aikaa... Mua ahdistaa, kun jatkuvasti tulee markkinoille sellaisia kirjoja, jotka haluaisin lukea, mutten tietenkään ehdi niitä kaikkia lukea! Se suututtaa! Toki positiivista on se, että luettavaa riittää, se ei kesken lopu.

On sekä tieteellistä kirjallisuutta että kaunokirjallisuutta, johon haluaisin perehtyä ja uppoutua. Ehdin kuitenkin käsitellä vain murto-osan siitä kirjallisuudesta, jota haluaisin. Oikeiden kirjojen lisäksi on internetin ihmeellinen maailma, jossa on jos jonkinlaista blogia ja artikkelia ja sivustoa ja juttua ja ja ja....niidenkin lukemiseen pitäisi olla aikaa...

No, josko siirtyisin lukemaan niitä lukemattomia kirjoja... :)