maanantai 19. lokakuuta 2009

Koiranäyttely

Kävimme koiranäyttelyssä Seinäjoella. Koirat olivat todella suloisia, hyväkäytöksisiä ja kaiken kaikkiaan ihania karvaturreja. Kiinnitin kuitenkin huomiota erityisesti koiranomistajiin, joille koiranäyttelyissä käyminen näytti olevan erittäin rakas harrastus, jopa älyttömyyksiin asti.

Näyttelyssä mietin, onko näyttelyissä kulkeminen koiralle mukavaa, nauttivatko koirat siitä, että niitä juoksutetaan kehässä, laitetaan "oikeaan" asentoon ja puleerataan ja putsataan. Yksi koira näytti erittäin stressaantuneelta yksilöltä ja kakkakin tuli siinä hädässä keskelle näyttelyrinkiä.

En ole koira-asiantuntija, mutta mielestäni koirat näyttivät olevan omistajiensa egon jatkeita, ainakin osittain. Myös tiettyjen rotujen omistajilla oli tietynlainen tyyli, afgaanien omistajat olivat jakkupukuihin/pukuihin sonnustautuneita bisneslookin omaavia nuorehkoja naisia ja miehiä, isompien rotujen, kuten nöffien omistajat olivat tavallista villapaita-kansaa ja hienostorouvien hauvoina näyttivät olevan erinäiset pikkukoirat, kuten villakoirat, joita saattoi sitten puleerata ja koristella oman makunsa mukaan. Sanonta koiran ja hänen omistajansa yhdennäköisyydestä pitänee paikkansa.

Jos omistaisin koiran, en todennäköisesti lähtisi näyttelyitä kiertämään, sillä en usko, että koirat nauttivat alituisesta reissaamisesta, voin toki olla väärässä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Matkailu harrastuksena

Ulkomaanmatkailu on harrastukseni, jota voisin harjoittaa jatkuvasti. Vain aika ja raha ovat ne rajoitteet, joiden puitteissa voin tätä harrastustani toteuttaa - kuten varmasti jokaisella, joka matkailua harrastaa.

Teimme toisen puoliskoni kanssa ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Bulgariaan, Sunny beachille. Minä olen ennen tuota reissua ollut ulkomailla useita kertoja, mutta siipalleni kerta oli ensimmäinen rantalomakohde. Puoliskoani puraisi heti matkakärpänen ja mikäs sen mukavampaa! Nyt olemme molemmat koukussa matkailuun ja uudet kohteet kiinnostavat!

Emme ole perinteisiä suomalaisia matkaajia, jotka lähtevät kymmenettä kertaa Kanariansaarille, samaan hotelliin ja samoihin maisemiin. Nykyisin uusi Kanariansaaret taitaa olla Thaimaa, jonne jokaisen suomalaisen on päästävä. Tämä kyseinen kohde ei ole meidän haavelistallamme ensimmäisenä. Ehkä joskus sinnekin, jos kohteet loppuvat kesken ;) Mottonamme on matkustaa joka kerta eri kaupunkiin, vasta sitten menemme samoihin paikkoihin, kun kohteet loppuvat.

Seuraavat kohteemme ovat Barcelona ennen joulua ja Pietari sitten toukokuulla. Emme ole vielä päässeet Euroopan ulkopuolelle, sillä matkakassamme ei ole vielä suotuisa kaukomaiden matkailulle. Tavoitteenamme on lähteä jossain vaiheessa Sansibarille, mutta säästäminen ottaa niin kauan, että sitä ennen teemme varmaan vielä monta pidennettyä viikonloppua Euroopan kaupunkeihin. Tietenkin, jos jaksaisimme vaan kasvattaa säästöpossuamme voisimme päästä nopeammin sinne kaukomaillekin, mutta emme malta olla lähetemättä ulkomaille jo ennen sitä, näin ollen saamme varmaan odottaa lottovoittoa, että pääsemme jonnekin kauemmas. Tai sitten puoliskoni täytyy voittaa totoamalla sievoinen summa rahaa, että pääsemme, minä siivellä, jonnekin kauas.

Joku (kateellinen) voisi sanoa, että olette tosi rikkaita, kun matkustelette jatkuvasti. Tämä ei pidä paikkansa, sillä kysymys on siitä, mitä harrastaa. Joku muu voi harrastaa joka viikonloppuista baareilua siihen liittyvine toimintoineen. Me laitamme nekin rahat matkasäästöpossuumme ja käymme 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla, ei tule sen kalliimmaksi, varsinkaan, kun varaamme 0 euron lennot ja halvimman mahdollisen hotellin. Emme satsaa edes majoitukseen, sillä mielestämme majoitus on vain sitä varten, että saamme painaa päämme yöksi johonkin, muuten kiidämme paikasta toiseen aamusta iltaan.

Olen todella tyytyväinen, että saan matkustaa usein, nähdä uusia jännittäviä kaupunkeja, seikkailla puoliskoni kanssa julkisilla kulkuneuvoilla ja nauttia eri maiden kulttuurista.
Suosittelen matkailua jokaiselle - matkailu avartaa!

torstai 15. lokakuuta 2009

Ensimmäinen tekstini

Heipparallaa!
Haaveenani on lähteä jälleen kirjoittamaan, sillä olen havainnut, että kirjoittamiseni on jäänyt sitten teinivuosien. Tuolloin kirjoittaminen oli yksi intohimoistani, kirjoitin kirjeitä, päiväkirjaa, tarinoita, mitä milloinkin mieleeni tuli. En koe itseäni varsinaisena kirjoittajana isolla K:lla, mutta pidän kirjoittamisesta.

Mieleeni tuli, että tällaisen blogin pito voisi olla sopiva kirjoitusharrastus ja samalla saan jakaa mahdollisia tulevia luovuuden töitäni kanssanne. Blogini tulee käsittelemään siten aiheita laidasta laitaan aina maailmanmenon ihmettelystä askarteluharrastukseeni. Olen myös perustanut oman toiminimen, FiinanTaika, joten sen puitteissa minulla lienee myös jotain sanottavaa.

Toivottavasti viihdytte kanssani :)